Pakko päästää paha ulos...

Mä en saa mieleltäni rauhaa. Se muistuttaa mua koko ajan kaikesta, en voi unohtaa!

Ei missään opeteta miten jatkaa elämää sen jälkeen kun kaikki on viety, rikottu. Ei missään neuvota miten saat vartalosi puhtaaksi ja ehjäksi. Miten mä korjaan mun mielen? Mä en voi koskaan puhua näistä asioista kellekään terapeutille tai muille, ne ku haluaa heti sotkee poliisit ja kaikki tähän. Ne ei ymmärrä etten mä voi puhua. Mä voin puhua isäpuolestani ja sen juoppokaverista, mutt "myyjäisistä" mun täytyy olla hiljaa. Oon miettiny, ett oisko mun helpompi hyväksyä tapahtumat ja jotenki elää asian kans jos saisin oikeutta tai jotain? Se kun ei mulle oo mahollista...niin onko tää kaikki siksi mulle näin vaikeeta? Emmä tiiä...

Onko mulla mitään muuta keinoa ku antaa asian olla ja eläämsen kans etten mä koskaan puhistu? Mä haluaisin tuntee itteni puhtaaksi, kauniiksi ja haluttavaksi beijbeni silmissä. Miten mä voisin ees kuvitella mun menneisyydellä tulevani hyväksi..?

Haluan käpertyä peiton alle, nukahtaa ja unohtaa kuka oon. Ja toivoa ettei aamu tuu.