Petturimieli!

Mun mieli on perseestä! Mä luulin ett se ois voinu jo vähän paremmin, mutt ei. Pelot ja paha olo tuli takas.

Kaikkihan lähti siitä kun ollaan huomenna lähössä beijben kans kahestaan Tampereelle viikonlopuksi, sillä siellä on anoppini miehen synttärikekkerit. Mulla on aina ollu tosi hankalaa yöpyä vieraiden luona, uusissa paikoissa jne. Oon taistellu näitten asioitten kans jo vuosia ja nyt mä luulin (idiootti) ett nyt vois olla toisin! Mua ei ollu ahistanu reissuun lähtö yhtään ennen tätä päivää!! Olin hetken jopa innoissani ja ootin reissua! Mä niin oikiasti toivoin etten ois tuottanu beijbelle pettymystä ja taas näyttäny sille kuin onneton luuseri mä oon ku pelkään yöpyä sen veljen luona!! Beijben veli on aivan ihana ihminen ja tosi mukava, lutt ongelma onki siinä, ett ku se on muuttanu uuteen asuntoon!! Mä en tiiä millanen talo se on, monesko kerros, onko hissiä/portaita, millanen pohjaratkaisu, monta huonetta, onko parveketta/toista ulospääsyreittiä, onko lähellä naapureita/kauppoja/poliisia jne.!!! Mä en siis voi suunnitella mitään joka takais mun olevan turvassa tai en voi varautua mihinkään!!! Voi perkele...

Mä en halua näyttää beijbelle ett tää paska alko taas...se ku haluais varmasti niin mielellään nauttia reissusta ja olla ilonen nähdessään taas perheensä. En halunnu pilata taas kaikkee ja näyttää ettei tää oo ohi!!

Mieli petti mut!! Mä vihaan itteeni! Miks tää on tällasta...