Huono päivä, taas. Ennen töihin menoa kävin facebookissa lähettään kaverille viestin ja menin meijän aiemman viestiketjun kautta. Samalla satuin (vahingossa?!) rullaamaan viestejä aiemmin lähetettämiini ja....mun silmien eteen tuli viestejä joita oltiin kaverini kans lähetelty niihin aikoihin ku mä romahin. Luin viestejäni joita olin lähettäny alkukesästä ja ne viestit oli täynnä epätoivoa ja surua, tuskaa ja ikävää. Luin myös viestejä joita olin kirjottanu itsemurhayritykseni jälkeen... Se tuntu pahalta. Samalla kaikki ne tunteet tuli todeksi. Muistin sen kaiken niin elävästi!! Elin niitä tunteita jälleen kerran... millon mä helvetti pääsen niistä eroon??!!?!
Mä oon onnellinen ett voin käyä töissä, se kai on yks mun pakokeinoista. Sillon mun on "helpompaa" unohtaa oma elämä ku saan tehä töitä, vaikkakin kyllähän noi menneisyyden asiat vaikuttaa mielialaan, mutt mun työkykyä en anna niiden alentaa. Viime vuonna olin sairaslomalla kuukausia,mutt en nää tarvetta lomailuun nyt. Kuulostaa varmasti tyhmältä nauttia työnteosta, mutt mä teen niin. Ja mä tiiän ett oon työssäni hyvä :) Tykkään olla töissä,paitsi sillon ku se yks ääliö työkaveri on paikalla! Ja suureksi harmiksi sunnuntaina joudun oleen sen työpari, helvetti!! Meillä tehdään töitä kolmessa tiimissä pareittain ja sunnuntaiksi sattu paska mäihä... hermostuttaa jo tarpeeksi. Oon onnistunu vältteleen sitä aika hyvin, mutt en oo ollu sen työparina pitkiin aikoihin. Mä niin toivon ett se osais käyttäytyä.
Perseestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3