Painajaiset palauttaa maanpinnalle...

Mä näin unta jossa olin vanhassa,sokkeloisessa talossa. Se oli ruskea puinen talo, hämärää ja ränsistynyttä vanhaa puuta. Mun piti paeta talosta. En tienny miksi, mutt mun oli päästävä pois sieltä,pian. Talon seinät heilu ja kaatuili, mä horjuin niiden mukana. Talon lattia heilu sivulta toiselle, kallisteli ja nousi,laski ja heilu taas. Seinistä tosiin oli kiinnitetty siimoja, tosi teräviä siimoja. Aina kun horjahdin, siimat viilti mun jalkoja. Kun konttasin,, siimat viilsi taas mun ranteita, nilkkoja. Olin pelkkää verta ja kipua, sietämätöntä,tuskaa. Talossa oli paljon ihmisiä mutt kukaan ei nähny mua,tai ne ei halunnu nähä. Mä rukoilin apua mutt kukaan ei katsonu muhun päin. Mä yritin päästä seisomaan ja ottaa askelia mutt lattia aina kallistu ja taas mua viillettiin, mä kaaduin. Mä olin pelkkää verta...verta...viiltoja...

Mua pelotti, olin kaaoksessa. En kyenny ajatteleen, tunsin kuinka paniikki valtas mielen. Se kipu oli jotain kirvelevää, epätoivosta huutoa...armon anomista...

 Mä näin huoneen ympärillä monta ovea, jokaisella seinustalla oli ovia ja ne oli avoinna. Mä luulin ett pääsisin karkuun, pari viiltoa enää ja olisin ulkona. Mutt ei...jokaisesta ovesta tuli sisään miehiä, paljon. Niillä oli köysiä, mustia jätesäkkejä, huiveja, tabletteja, ne nauro. Paniikki vei mut, mä itkin. Vaikersin. Tärisin. Mua pelotti. Miehet nauro ja puhuvat keskenään jotain, en saanu sanoista selvää. Ne tuli koko ajan lähemmäs, heiluttelivat köysiään. Mä suljin silmät...mä tiesin ett oli tulossa jotain pahempaa,jotain mitä ihmismieli ei voi ymmärtää.

Ne piiritti mut, vetivät mun hiuksista pään ylös ja pakottivat mut avaamaan suun...ne sullo tabletteja mun suuhun,oli pakko niellä. Taas ne nauro...ne nuoli mun viillosta valuvaa verta, mua ällötti mutt en voinu tehä mitään. Sitt ne hakkas mut...olin saastaa. En voinu liikkua, olin liian turta. Tunsin niin suurta tuskaa etten tuntenu mitään. Mä menin rikki. Ne raiskas mut,jokainen vuorollaan. Muut piti kii, levitti mun reisiä jotta joku  pääsi tunkeutuun mun sisään. Ne piti käsistä...olin räsynukke.

Sitä jatku ja jatku. Mä vaikersin ja ne nauro. Maistoin veren mun suussa, mun silmissä sumeni. Tunsin sydämen sykkeet, ihan ku heiluisin niiden rytmissä. Tunsin nousevani,olin kevyt. Mun kurkkua kiristi, päähän alko tuleen painetta...mua heiluttava rytmi alkoi hiljentyä. En kuullu enää mitään. En tuntenu muuta ku jäätävää kylmyyttä ja polttavaa kuumuutta samaan aikaan. Sitten kaikki oli ohi.