Perillä.

Noniih, ollaan perillä Tampereella ja mieli on ihan ok. Aamulla kävin tekeen lyhyen aamuvuoron ennen reissuun lähtöä ja tunsin heti herätessä ett kroppa oli kiree. Tunsin pelot mun kehossa, ihan ku mun mieli olis ollu liian suuri mun kehossa, ett ihan ku en olis mahtunu ihoni alle. Lohuttavaa oli se ett tiesin mistä se johtuu ja tajusin ett mieli yrittää laittaa hanttiin jotta en astuis sinne "tuntemattomaan". Aamu oli kamala ja välillä tuntu ett purskahan itkuun hetkenä millä hyvänsä. Beijb lähetti mulle töihin tekstarin, ett "mä rakastan sua aivan kamalasti. Tiedäthän ett mä pidän susta aina huolta". Se tais olla eka kerta ett se ite hoksas ett mua saattaa pelottaa ja tuntua pahalta, aiemmin oon tainnu pimahella ja raivota paniikissa, mutt nyt se ei ees nähny mua kun ties mun tarvivan apua. Ihana. ♥

Matkan aikana mulle tuli jumalaton nälkä enkä ollu ehtiny töissä syömään kunnolla. Pysähyttiin sitt jollain ABC:llä, mutt kas kas...taas harhamieli alko huuteleen. Mä en voinu antaa itelleni lupaa syödä mitään "kiellettyä", eli halusin pysyä tutussa terveellisessä sapuskassa ihan jo dieettini johosta, mutt myös sen takia ett kielletty ruoka on "vaarallista", se tuo ongelmia. Ja ku olin muutenki matkalla tuntemattomaan ja pelot oli pinnalla, niin en uskaltanu syyä. Kyyneleet silmissä söin perunaa, riisiä (ei tummaa tai täysjyvä) ja jotain kanahässäkkää. Toi oli kai myös eka kerta ku noin suoraan osaan yhistää myös ruuan rajaamisen pelkojen yhteydessä. Hmm... mutt selvisin siitäki.

Matkan aikana juttelin facessa Katarooman kans (kiitos ♥) ja se helpotti ja rauhotti vaikka viesteiltiin ihan niitä näitä. Mutt se toi turvallisuutta vieraaseen tilanteeseen. :)

Nyt ollaan siis perillä ja tänne ajeltaessa mä tutkin tosi tarkasti kaikki tiet ja kaupat ja missä suunnassa on mitäkin. Onneks tää asunto on tällanen avara avomallinen kaksio, eli mielen on helppo käsitellä tää. Tai noh, helppo ja helppo...mutt en usko ett tarvii ottaa yötä varten tarvittavista toista yölääkettä.

Nyt on pitkä ja hiivatin raskas päivä takana ja väsy alkaa painaan. Mä yritän kos huomenna ehtisin kertoo siitä ryhmäjutusta jossa olin keskiviikkona.

Hyvää yötä!