Morsiuspuku meni uusiksi, eli tuo aiemmin näyttämäni puku ei olekkaan se minkä päälleni laitan, vaan löysin viel ihanemman. Aloin kattomaan aiemmasta puvusta kokojuttuja ja jostain kumman syystä mieleen tuli ajatus, ett katonpa vielä yhen sivuston puvut jonka mainos vilkkuu googlen hakutuloksessa. Ja kappas, sieltähän pomppas pari pukua... minäpä sitten kiireessä laittaan kaasolleni viestiä ja päätös oli valmis. Puku on koristeellisempi kuin aiempi, mutt ei liikaa ja on kuitenki juhlava, mun tyylillä. Ihana juttu oli vielä korsettiyläosa jossa on takana nyöritys. Uijuijuih! :) en saa otettua kuvaa sivuilta tänne,harmi. Ja tämä riittää hääjutuista :)
Tänään oon syöny "kiellettyä" ruokaa joka ärsyttää. Anopin mies halus viiä meijät ulos syömään ja lopulta en kehannu alkaa kitiseen ja kieltäytyä. N. puolen tunnin päästä mahassa alko uskomaton vihlominen ja vääntely! Ei maha tykänny... huomenna palaan taas omaan ruokavalioon ja kunnon treenaaminen ennen häitä. Ostin lisää vahva vihreä Tee-tabletteja sekä pitkästä aikaa CLA-kapseleita. Ja proteiinijauhe jatkuu käytössä. Mua ärsyttää, ett se lääke mikä mulle alotettiin vähän aikaa sitten ku ahistuin nukkumaanmenosta ja yöt meni heräillessä, eli mirtazapiini lisää ruokahalua tajuttomasti! Painonnousu kuuluu haittavaikutuksiin johtuen kai just voimistuneesta mielihalusta kaikkeen syötävään. On perkeleen tympeetä pitää itellä kohtalaisen tiukkaa rupkavaliota ja sitt viel lääke lisää ruokahalua, etenki myöhään illalla suu alkaa nappaseen!! Mutt toi lääke ei oo tarkotettu jäävän mulle, onneks.
Tämän päivän "kielletty" ruoka oli pahasta sen takia, koska;
---> Mä vihaan ja halveksin omaa kroppaani ja oon aina purkanu kaikenlaiset tunteet itteeni. ---> mä koen hallitsevan tilanteen ja kaaoksen jos saan muokata kroppaani kuten haluan ---> saan mieletöntä mielihyvää treenistä, tunnen myös olevani turvassa kaikelta ---> kun päätän ite mitä syön, millon ja paljonko mä oon tilanteen tasalla, mä vaikutan ja päätän omasta kehosta.
Siks oli tosi vaikeeta poiketa tutusta ja turvallisesta ruokavaliosta ja jättää samalla tän päivän kuntoilut väliin, koska koin etten mä saakkaan ite päättää mun vartalosta ja mitä sinne menee. Mutt eihän se oikiasti oo niin... toinen vaan halus hyvää hyvyyttään nähä pitkästä aikaa ja tarjota ruokaa. Sehän on ihan normaalia ja turvallista, eikö? Mulla menee aika jokunen tovi hengähtää ja miettiä asioita ennen ku näen niiden todellisen puolen. :/
Nyt vietetään iltaa anopin ja beijben kans punaviinin kera. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3