Näkyykö hulluus?

Huomasin ett terapiakäynnistä unohtu kertoa pari juttua ; ekana se, ett mä pääsin siihen "Kokonainen"-ryhmään josta kerroin pikkasen jossain kirjotuksessa. Se ryhmä on tarkotettu naisille/tytöille jotka on kokenu seksuaalista hyväksikäyttöä ja/tai väkivaltaa ja tarkotuksena on keskittyä itsensä hyväksymisen paranemiseen, itsetunnon ja ihmisarvon palautumiseen ja kaikkee sellasta. Sellanen juttu siis alkaa myöhemmin syksyllä ja ootan sitä paljon!

Toinen juttu mikä mua jäi terapiakäynnissä vaivaamaan ja pisti jopa vituttaan oli muiden ihmisten käyttäytyminen. Samassa rakennuksessa missä käyn jutteleen on myös muita toimistotiloja, lähinnä siellä pyörii kaikkia krakakauloja ja salkkutyyppejä. Mä tilasin terapian loputtua itelleni hissin ja astuttuani sisään hissiin siellä oli mun lisäksi kaksi pukumiestä sliipattuine letteineen. Ja voi herrajumala sentään ku setät säikähti ja molempien mielissä varmasti kajahti huuto "APUA, HULLU TULI HISSIIN!! NYT SKARRPPINA JA PÄÄ KYLMÄNÄ, KYLLÄ TÄSTÄ SELVITÄÄN!!" Reppanat katto mua ja mä vielä hölmönä hymyilin niille kohteliaasti ja asetuin seisomaan toiselle puolen hissiä kun molemmat ottivat askeleita toiseen seinään päin. Ne yritti jatkaa mitä ilmeisemmin kesken jäänyttä keskustelua, joka kuulosti lähinnä tältä " joo siis...siis olihan se kesäloma...siis ainahan se on sellasta hässäkkää...aurinko se on kyllä paistanu...". Mä varmaan näytin niiden silmissä tältä:

Ne kai laski pitkiä sekunteja mielissään ja toivoivat hissin ovien avautuvan nopeesti. Mun teki mieli sanoo niille, ett mulla on lääkitys kohillaan, en mä pure. Mutt jotenki menin ihan hiljaseksi. Onko mielenterveystoimiston asiakkaana oleminen pelottava juttu ns. tavallisille ihmisille?! Kun miehet tajus mistä kerroksesta mä heijän seuraan liityin, niin välittömästi niillä meni systeemit sekasin ja ne kai alko miettiin, ett kuin monta ihmistä oon psykoosissa tappanu ja onko mulle annettu sähköhoitoa kuten Jackille Yksi lensi yli käenpesän-leffassa vai aiotaankohan mulle tehä lobotomia. Mä kai näytin sairaalta, pelottavalta ja uhkaavalta niiden miesten silmissä. Ja kun hissin ovet aukes, nää miehet pujahti kiireen vilkkaa ulos. Mä jäin hölmistyneenä seisoon hetkeks paikoilleen...mietin vaan ett näkyykö hulluus? Ja oonko mä hullu jos mun elämä on kaatunu? Senkö takia mua saa pelätä?

Mä tuun jatkossakin käyttämään tuota hissiä,sopii se muille tai ei. Mutt jos joku ei uskalla mun kans tulla samaan hissiin niin vieressä menee portaat, ne on vapaassa käytössä. Miks tuollasia ennakkoluulosia tyyppejä ei voija sijottaa johonki kaupungin reunalle ja laitamille pois meijän silmistä jotka yritetään taistella ittemme ja elämämme puolesta?! Mua niin vituttaa!

Huomenna on se vittumainen työpäivä, eli joudun oleen sen mun "ahistelijan" työpari... kumpa se tajuais antaa mun olla ja keskittyis työntekoon.