Edelliseen postaukseen kirjotin, ett täytyykö kaikille antaa anteeksi ja hyväksynkö mä kaiken paskan mitä mulle on tehty ja ett annanko jatkossa kaikkien potkia mua päähän. Unohin kirjotuksesta yhen erään olennaisen seikan mitä ihmettelen itsekseni usein...eli, mun isäpuoli juoppokaverinsa kans teki mulle pahaa ja mun isäpuoli on ny kuollu. Teki itsemurhan (josta mä sain syyt niskoilleni, sillä äitini sanoi ett "mietippä,jos kaikkinsaa tietää niin se joutuu vankilaan ja veljeltäs menee isä. Ethän sä halua viiämveljeltäs isää?".) Noh, kävi miten kävi mutt arvatkaas mitä...mä käyn isäpuoleni haudalla joka joulu ja pyhäinpäivä, vien kynttilän ja kerron, ett veljeni voi hyvin. Hautajaisissa mä sanoin sille ku katoin sitä makaamassa arkussa, ett piän veljestäni huolen. Jostain ihmeen syystä mä oon vieraillu sen haudalla joka vuosi. Monesti oon miettiny, ett jos mä saisin päättää, niin päästäsinkö isäpuoleni takas maan päälle, niin vastaus on kyllä. Veljeni takia. Mä en tiiä oonko mä raivoissani isäpuolelleni, tai mitä tunteita se herättää...mutt äitiä kohtaan mulla nousee viha ja en usko ett annan koskaan anteeksi sitä ettei se auttanu mua! Isäpuoltani kohtaan mä oon jotenki tunteeton, kylmä, turta. Tämä juoppokaveri on yhä hengissä, asuu vähän matkan päässä ja joskus törmään siihen tuossa viereisellä ostarilla. Se saa mut lamaantuun...siinä miehessä on paljon pahaa. Se halus tehä musta sen vaimon ja mun äitin mielestä se oli hauska vitsi...se ei vaan tainnu tajuta kuin tosissaan se äijä oli!!
Oon tajunnu itestäni sen, ett mun on helppo hyväksyä pahoinpitelyt ja raiskaukset ja kaikki fyysinen juttu, mutt selänkääntämistä ja luottamuksen pettämistä en voi koskaan unohtaa. Mä en koskaan voi antaa anteeksi jos on jättäny mut yksin sillon ku tarvin apua. Mulla kai on ihan sama jos mut hakkaa, onhan mulla jo kroppa täynnä vaurioita mutt onneks kasvojen arvet saa peitettyä meikillä. Mulle on ihan sama jos mua heittelee seinille tai retuuttaa hiuksista ympäri soramonttua, I don't care... mutt mun luottamusta ei saa rikkoa. Sitä ei saa takas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3