Töiden jälkeen sain puhelun äitiltä. Se kysy ett mikä oisinko viel halukas jutteleen siskon ja sen kans asiat läpi ja sanoin jäykästi, ett huomenna ja tiistaina mulla on vapaata, mutt molempina iltoina meen hallille nyrkkeileen, mutt ett tänään ehin jos vaan sisko suostuu tuleen paikalle. Äiti sano ett ilmottelee kun tietää tarkemmin, ja...niin, kohta pitää menmä äitin luo. Sisko tulee sinne kuudeksi. En tiiä mitä ajatella...mun kädet on jäässä,ihan ku puutuneet ja kohmeessa. Kroppa reagoi aika vahvasti tällasiin... mua hermostuttaa. Onneks huomenna aamulla terapia...
Tuun kertoon myöhemmin kuulumiset ja tapahtumat...
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
Toivottavasti kaikki menee hyvin etkä vaan joudu pettymään ja särkymään enempää. Luottamus on todella vaikea saada ihmisiin, jotka ovat sen pettäneet. Enkä ole varma tarvitseeko sitä edes yrittää. Toisaalta, oma äiti ja sisko on aina niitä, joiden kanssa toivoisi kaikkensa välien olevan kunnossa.
VastaaPoistaMutta jos se ei tunnu onnistuvan, on tärkeää rajata elämä itselle sopivaksi. Terve itsekkyys on itsensä suojelua, ei itsekkyyttä.
Tsemppiä! <3