Vapaampi hulluna

Tänään oottaessani vuoroa omahoitajan juttusille mun mieleen tuli ajatus siitä, ett mielenterveysongelmien tai muiden vastaavien asioiden kans painijat on oikeasti kaikista vapaimpia ihmisiä mitä voi. Kaikki ne ihmiset siinä odotusaulassa oli uskomattoman vapaita, enemmän mitä useimmat ihmiset maailmassa. Outoa, mutt niin se musta on.

Kun ihminen joutuu tutkimaan sisintään ja etsimään vastauksia jopa vuosia, tutkimaan mieltään ja löytämään aito itsensä, hän todennäkösesti tulee täydelliseksi itsekseen. Hän on etsinnän aikana kasvanut henkisesti ja tullut vahvemmaksi. Hän oppii että hänellä on oikeus olla juuri sellainen mikä tuntuu oikealta ja mielen hoitamisen aikana hänestä tulee rohkea ja itsevarmempi. Hän oppii että hänellä on oikeus omiin mielipiteisiin ja ajatuksiin, hänellä on sananvapaus. Niistä hän pitää kiinni, hän uskaltaa puhua. Hän oppii kuinka tärkeää on pitää itsestä huolta ja tehdä itselle mieluisia asioita, niiden parissa hän kuluttaa aikaansa. Hän tietää heikkoutensa, mutta tulee niiden kanssa toimeen. Hän tietää vahvuutensa ja osaa käyttää niitä hyödykseen. Hän uskaltaa mennä sinne minne sydän vie, hän elää miten sydän tahtoo. Hän elää, on vapaa.