TÄSTÄ MÄ KIRJOTAN

Jotta mun elämässä ja kirjotuksissa pysyis helpommin perillä, mun on kai aika kertoo mistä mä kirjotan. Mä kerron mun elämän. Yksintyiskohtiin ja tarkempiin tuntemuksiin palaan varmasti myöhemmin, ne kun elää mun jokapäiväisessä elämässä.

Mun vanhemmat oli vielä yhessä ku olin pieni. Mulla on sisko, 1.5 vuotta vanhempi ku mä. Se oli kaikkien silmäterä vaaleine hiuksineen ja laihoine jalkoineen. Mä olin pallero tuittupää, utelias ja ilonen. En missään nimessä ilkee, mulle vaan sattu ja tapahtu kaikkee. Mun sisko oli kiero ku korkkiruuvi ja onnistu aina laittaan kaiken mun syyksi. Ja mä sain rangaistukset, tottakai. Mä sain remmistä, lujaa. Se sattu aivan saatanasti, ja vaikka mä huusin itkien anteeksi, anteeksi...isä ei lopettanu. Silloin mä päätin lattiaa tuijottaessa, etten mä koskaan tuu pyytään anteeksi, en koskaan enkä keneltäkään. Ja mä en osaa pyytää anteeksi. Sisko söi mun karkit ( sillon ku meillä niitä harvoin oli) ja otti multa kaiken minkä se halus. Toisaalta hyvä vaan, sillä mä en osaa oikeen syyä karkkia viel tänäkään päivänä. Enkä juua limukkaa ilman ett veet tulee silmiin hapokkuudesta ja alkaa puistattaan. Mun vanhemmat riiteli aina ja isä joi. Kyllä äitiki joi, mutt isä riehu ollessaan humalassa. Isä piti kovaa kuria, mutt mä tykkäsin siitä sillä samalla se kuitenki välitti. Kun ekaluokkalaisena tulin koulusta, isä halus tietää miten koulupäivä oli menny ja kuulusteli läksyt. Se tuntu hyvälle. Ne eros ku mä olin tokaluokalla, me muutettiin äitin ja siskon kans parin kilometrin päähän.

Me jatkettiin siskon kans samassa koulussa. Mä tykkäsin koulusta, halusin oppia. Äiti alko juomaan enemmän, lähes joka viikko. Aina  se toi baarista mukanaan tyyppejä jatkoille. Pelotti kuunnella sitä viinanhuurusta illakointia. Monesti äiti käski mua meneen vieraille näytille. Hävetti. Siskoa ei kiinnostanu, se vaan jatko uniaan. Äiti myös usein joi ittensä siihen kuntoon ett joutuin soittaan ambulansseja. Seki pelotti. Mä salasin äitin juomisen kaikilta. Monesti äitillä ei ollu rahaa ruokaan, mutt viinaan kyllä. Mä opettelin käärimään äitille sätkiä valmiiksi, tuntu kivalta ett se ees joskus kehu. Se jatko juomista vuodesta toiseen. Mulla alko murrosikä varhain, mun vartalo alko muuttuun. Äiti halus näytellä mua sen miehille ja kehu kuin reippaita sen tytöt on. En ymmärtäny miks en saanu olla rauhassa. Äiti vietti aika railakasta seksielämää, se ei häpeilly ollenkaan. Muistan, ku äiti oli baariin lähtiessä luvannu ett saisin nukkua sen sängyssä. Se tuli aamuyöllä baarista, ja taas oli uus ukko mukana. Se pani siinä mun vieressä, samassa sängyssä. Mä en uskaltanu liikkua. En halunnu olla olemassa. Samaan aikaan mua kiusattiin koulussa. Olin ruma ja lihava, niin ällöttävä ettei kukaan halunnu istua mun vieressä. Oli mulla pari kaveria,joiden tuella mä selvisin. Mua kivitettiin ja tönittiin koulumatkoilla, haukuttiin ja naurettiin ku pidin esitelmää luokan eessä, kaikkee. Kukaan ei auttanu, ei sisko, ei äiti, eikä opettaja. Ei kukaan. Kerroin isälle kolmen vuoden jälkeen ollessani 6-luokalla. Se tuli kouluun seuraavana päivänä ja kävi kovistelemassa kiusaajia, ope ei sillonkaan sanonu mitään. Kiusaaminen loppu.

Ollessani 11-vee äiti tutustu mieheen ja toi sen baarista kotiin. Taas mun piti nousta sängystä keskellä yötä koska piti mennä näytille. Vähän ajan päästä me muutettiin sen luo, sillä kun oli iso omakotitalo. Samaan aikaan alotin ylä-asteen. Mulle synty veli. Mun isäpuoli oli alkoholisti, se joi ja aina riehu ja kävi päälle. Äiti joi kans. Mä olin ainoa joka laitto vastaan mun isäpuolelle, mä tappelin jokaisella solulla. Mun veljen pinnasänky oli aika usein mun huoneessa, mä sitä hoitiin eniten. Äiti oli kans niin saamaton reppana, pelkäs ja joi. Poliiseja soittelin harva se viikonloppu, usein olin puukkohippaa isäpuolen kans, minä eellä veli sylissä, isäpuoli perässä. Äiti vaan itki jossain, turha akka. Mun isäpuoli kävi myös mun sängyssä, joutuin hoitamaan äitini velvollisuuksia myös muutenki ku vaan hoitamalla veljeäni. Se raiskaus mut, ja taas, ja taas...monesti sen juoppokaveri raiskas myös. Ne vaan saatto tulla keskellä yötä, joskus havahduin siihen ku portaat narisi...sitt mun huoneen oven kahva painu alas. Aina mä mietin ett pitää olla hiljaa ettei veli herää. Koulussä mä kävin jos jaksoin. Kaikki voimat meni kotiasioiden hoitamiseen. Lastensuojeluviranomaset otti meihin myös yhteyttä, mutt tottakai me salattiin kaikki. Ja kaikki jatku ennalleen. Mä tutustuin vanhempaan poikaan ja aloin oleen sen kans. Se osottautu sairaalloisen mustasukkaseksi ja mä en saanu enää nähä ees kavereitani. Se hakkas mua. Mutt ei se haitannu, se oli ihan ok. Eipä tarvinnu olla kotona. Olin jo niin turta siihen mun käyttämiseen ja muuhun paskaan etten välittäny. Aloin viilteleen, maalasin verelläni taulun jonka laitoin seinällekkin. Niihin aikoihin yritin myös hirttäytyä eka kerran. Äiti ehti paikalle ja kysy ett mitä mä vouhotan. Ei muuta.

Kerran taas isäpuolen riehuessa mä soitin poliisit ja toinen sattu oleen naispoliisi. Mun päässä napsahti ja mä kerroin sille kaiken, aivan kaiken. Menin myös seuraavana päivänä asemalle kertoon kaiken uuelleen. Ku äiti sai kuulla asiasta se suuttu. Se sano "jos sä jatkat tota, niin ***** joutuu vankilaan, ja veljeltäs lähtee isä. Sitäkö sä haluat, ettei veljellä oo isää"? En tietenkään mä halunnu, mun veli oli mulle kaikkein tärkein!! Mä peruin koko ilmotuksen, sanoin poliiseille ett keksin kaiken. Ja kaikki jatku ennallaan.

Yhtenä kertana me lähettiin kotoa, muutettiin turvakotiin. Siellä ne yritti saaha mua puhuun piirtämällä, kirjottamalla, rakentamalla. Mutt mä en puhunu. Jätin mun poikakaverin myös.

Muutettiin kerrostaloon ja isäpuoli sai tavata poikaansa joka toinen viikonloppu jos oli selvinpäin. Äiti jatko juomista, mä hoitiin kaiken muun kotona. Ihmeen kaupalla pääsin lukioon, vaikka kaikki sano ett mun on ihan turha mennä sinne rahaa tuhlaamaan. Ja vitut, mä päätin ett hankin sen valkolakin. Niinhän siinä kävikin. :)
Lukioaikana ajauduin huonoon seuraan, viiltely ja juominen oli ihan tavallista. Mä tunsin olevani jotain. Kerran isäpuoleni soitti äitilleni keskellä yötä aivan kaatokännissä vaikka veljeni oli sillon siellä. Äiti jämähti taas ku tossu paskaan...ja mä palasin siihen saastaseen taloon ja hain veljeni pois, tappelun kera. Saatana ett pelotti.

Mä jatkoin olemista huonossa seurassa, sillä sillon mulla oli hyvä olla. Mä joutuin kuunteleen puhelimen toisessa päässä ku yks meijän porukasta ampu ittensä. Se pamaus kaikuu yhä mun korvissa. Me tehtiin porukalla kaikkee tyhmää, mutt samalla me piettiin toisista huolta. Se yks ei vaan enää jaksanu.

Mä tutustuin toiseen porukkaan...ja aloin seurusteleen yhen pojan kans. Sillä oli rahaa aivan tolkuttomasti ja pian huomasin ettei kaikki oo ihan ok. En kuitenkaan välittäny. Niihin aikoihin mun isäpuoli tappo ittensä. Se kai oli mun vika...vein sitt kai kuitenki veljeltäni isän. Se mun poikakaveri asu yli 200km päässä mun kotoa ja mä aloin viettään sen luona paljon aikaa, sillä en kestäny kattoo äitini juomista. Mun poikakaverille alko tuleen koko ajan enemmän kaikkia ihme menoja ja ihme juttuja. Kerran krapula-aamuna poliisit seiso siinä makkarin ovella ja sanovat "nonii, eiköhän ****** lähetä kamarille". Mä en tienny yhtään mitä oli tapahtunu. En uskaltanu tehä mitään. Illalla se tuli jo takas ja sano, ett "jos ikinä tulee joku hätä, niin ota toi ase tuolta sängyn alta ja ammu. Sitt juokse tuonne pellolle". En saanu tietää enempää, mut kyllä se opetti mua käyttään sitä asetta.

Seuraavana päivänä se oli taas käyny asioilla ja tuli hätäsenä sanoon mulle ett ny mennään,hyppää autoon. Mä tajusin jotain olevan vialla. Mä menin autoon ja me lähettiin ajaan. Mentiin mettätielle ja näin siellä pari muuta autoa. Kaikki nousi autoista ulos, mäkin. Mun poikakaveri sano niille miehille "en saanu hommaa hoijettua, saatte tytön". Mut oli myyty. Mut vietiin pois.

Sairastuin syömishäiriöön ja jatkoin itteni tuhoamista kaikilla mahollisilla keinoilla. Olin niin paska ihminen. Panin ketä halusin, sekoilin ympäriinsä. Sitt löysin nykyisen tyttöni. Oltiin kauna yhessä kunnes mä petin sitä vuosi sitten. Me erottiin ja se oli mun lopullinen romahus. Itsemurhayritys.

Nyt mä oon tässä. Tarinasta jäi paljon pois, mutta kaikki olennainen tuli ny sanottua.  Tuosta kaikesta ja paljosta muusta mut on tehty.