Tasapainoilua elämän nuoralla

Huono päivä. Ei raastavan kamala, mutt huono. Oon väsyny. Ja tunnen siitä huonoa omaatuntoa. Mä en koskaan anna itelleni lupaa väsyä ( tai myöntää sitä), mä jaksan mitä vaan. Mun pitää jaksaa. On aina pitäny.

Mä yritän tasapainoilla työelämän ja arjen kans, tulla niissä toimeen sairaan mieleni kans. Se ei oo helppoa enkä mä ees tiiä miten se ois mahollista!? Mä en halua mennä nukkuun, en halua nukahtaa ja sitt ku nukahan mä nään painajaisia. Siks mun täytyy ottaa yölääke ja jos on paha päivä, niin tarvittavista toinen lääke. Sitt mä saan nukuttua, mutt oon sitt hereillä ollessa tosi väsyny. Ja jos tuun iltavuorosta ja seuraavana päivänä on heti aamuvuoro, mun yöunet jää muutenki lyhyeksi ja sitt jos lääkkeet laittaa mut extraväsyneeksi ni huh huh. Mutt ilman lääkettä mä en nuku, en halua nukkua, en halua mennä sänkyyn. En. Eli, teen mä niin tai näin ni ei hyvin mee. :(  mun sairasta mieltä ei oo tarkotettu tavalliseen arkeen jossa tärkeintä on pysyä uraputkessa,kehittyä,kehittyä ja antaa viel vähän enemmän. Mä haluan käyä töissä, mutt välillä tuntuu etten jaksa etenki ku mä teen aina työni hyvin, en tee ikinä vajaata työpanosta. Mutt miten mä jaksan...ku en jaksais...

Mua on myös vaivannu taas yksinäisyys. Se repii mut. Etenki häiden alla ku pitäs olla onnensa kukkuloilla mä tunnen olevani yksin. Ei mulla oo ketään jonka kans tirskua ja suunnitella hääjuhlaa ja kauhitella kuin paljo jännittää ja kaikkee ihanaa. On mulla beijbe,tietenki mutt ei se "tyttöjen juttuista"tajua ja en mä kaikkee halua sen kans läyrytä. On kamala huomata ettei ympärillä oo suurta ystäväjoukkoa jonka kanssa jakaa suuri hetki. Kaikki on menny pois, yks toisensa jälkeen.

Mulla on yks ystävä joka on tietonen häistä ja tulee juhlaan ilomielin. Mutt tavallaan mä viel pelkään vähän häntäki. Oon oppinu ett ennemmin tai myöhemmin kaikki menee pois ja vie kauan aikaa ett mä luotan ihmiseen. Tämä ystävä ei tiiä mun historiasta kaikkea. Se tietää ett jotain pahaa on ollu, mutt ei sen tarkemmin. :/  tiiän, ristiriitasta....haluan ystäviä,mutt pelkään niitä.

Mutt mä en itke. Mä jaksan. Pakko.