Pahin meni ohi...

No niinh...tuli sitt pieni kohtaus. Mä en tiiä mikä sen sai aikaan, se vaan kasvo ja kasvo,voimistu koko ajan. Mä laitoin tiskejä ja pyykit...ku kesken puuhien alko kiristään mielessä. Ja sitt yks asia mielessä menee sekasin, sitt siihen tulee pari muuta ja sitt pelot kasaan ja ahistus on valmis. Sitt mä hermostun toiselle ku se ei osaa kysyä multa oikeita kysymyksiä tai jotai. Se reppana oli jättäny mun tyynylle kortin jossa luki "anna mun auttaa". Mutt ku epätoivo ja paniikki valtaa mut mä en osaa tajuta asioita, en vaan pysty. Mä oon huonoin tyttökaveri ikinä... :/

Mun viiltelystä...mä en oo tehny sitä vajaaseen vuoteen. Siitä oon kyllä ylpee! Se oli mun ainoa keino silloin ennen, ja vaikka mun usiasti tekee mieli tarttua puukkoon niin en oo sitä kuitenkaan tehny. Osaksi kai siksikin ett mun ois hankala mennä töihin viiltojen kans. Tuntuu tyhmältä tällai selitellä... viiltelemällä mä sain rankasta itteeni, se vei mut hetkeksi pois kaikesta. Se ei ollu mitään itsarihommia, se kai oli mulle jotai lääkettä.

Viime vuonna ku päätin ett haluan kuolla, mä aloin keräämään tietoa. Mä olin päättäny etten mä syksyn koittaessa olis täällä enää. Koko kesän mä viiltelin, itkin, raivosin,harrastin yhenillanjuttuja,elin kuin viimestä päivää. Olin varma ett sellanen se kesä olis ollu. Ja koko ajan mä tutkin mikä on varmin keino,mitä tulee huomioida ja kaikkee. Mä halusin etten mä jäis mihinkään halvaustilaan tai kitumaan. Ja kuten mun "luonteeseen" kuuluu, mä en myöskään halua ett musta on sitt enää kenellekään vaivaa,mä oon suunnitellu hautajaisetki. Oon kirjottanu ylös kaiken. Kenenkään ei tarvis sitt miettiä, ett mikä ois ollu mun toive ja tahto.

Noh,täällä mä kuitenki ny oon, en oo toteuttanu suunnitelmaa. Usein mä kyllä mietin,ett ku saan noita voimakkaita kaaoskohtauksia,ett entä jos joku kerta... ku mä en kykene sillon ajatteleen oikein, mun sairas mieli on sillon pahasti niskan päällä. Ainaki tähän asti näiden muutaman kuukauden ajan toi nyrkkeily on ollu mulle tosi hyvä keino purkaa vihaa ja selkeyttää päätä.

Loppuun pitää viel sanoo, ett mä oon todella ilonen ja onnellinen kaikesta siitä tuesta mitä oon tätä kautta saanu. Mä en löydä ees sanoja. Kiitos. ♥