Sain työputken tehtyä ja pääsin kotiin nukkuun. Oon ollu koko päivän aivan saakutin väsyny,koko keho on puuduksissa. Onneks noi tuollaset työvuorot on harvassa.
Päivä on menny ihan hyvin,makoiltiin beijbn kans sohvalla,nyhrättiin ja oltiin vaan lähekkäin. Tuntu jumalaisen hyvälle painautua toista vasten,nauttia sen ihanasta tuoksusta. Se tuntu niin oikialta. Siinä oli hyvä olla.
Kunnes mun mieleen tuli pelko siitä etten mä oiskaan beijbeni unelmavaimo...sillä kuka haluaa tehä huorasta vaimon? Sillä sehän mä oon...olin. Myyty nainen on likanen lutka...
morsiamen kuuluu olla kaikkea sitä mitä mä en oo. Mä oon mä. Haluaisin tuntee ees hääpäivänä tuntee itteni kelvolliseksi,kauniiksi ja hyväksi! Tai kumpa en ois täysin naurettava puvussani kuten kävi bikiniostoksilla alkukesällä. Entä jos tää kroppa on taas ihan vieras?!
Voi jumalauta näitä mun ongelmia,alan kuulostamaan idiootilta...
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
torstai 31. heinäkuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3