Mä pelkään. Mä oon pelkuri.

Taas tää päivä tuli ja tää tunne ku kaikki pelottaa. Pelkään elämää! Pelkään niin saatanasti ett mä menetän tän kaiken mitä mulla on! Pelkään ett multa otetaan kaikki pois, riisutaan paljaaksi, revitään rikki ja verta valuvaksi, potkitaan kunnes en enää ylös nousta jaksaisi. Jätetään yksin pimeeseen. Vaikka mä huutaisin ääneni pois, hakkaisin ovia,seiniä ja kaikkea, ei mikään enää aukeaisi, en enää missään valoa näkisi. Mä tiiän ett niin tässä tulee käymään!

Mut on opetettu, ett jos haluaa saaha iteleen jotain on myös luovuttava jostain. Onnellisuus ei voi kestää kauan... millon mä lakkaan pelkäämästä?! Vai oonko mä pelkuri lopun elämäni?! Mä haluaisin elää ja olla onnellinen, mutt musta tuntuu ett se on tehty tahallaan mulle vaikeeks. Ehkä mun ei oo tarkotuskaan tulla ehjäksi, ehkä asian on vaan mentävä niin.

Yks onneton reppana pelkuri. Se mä oon. Vitun luuseri.