Taas mennään...eli tänään ei oo menny hyvin. Tunsin sen jo aamulla ku heräsin töihin ett tästä päivästä ei tuu hyvä. Pinna on ollu kireellä ja oon räjähtämispisteessä koko ajan. Tää olo tulee kyllä usein sillon ku en oo nukkunu hyvin ja viime yöunet jäi tosi vähiin! Ja mieltä painaa monet asiat... mä en kestä ympärillä olevaa paskaa sillon jos oon väsyny...
Ja helvetti, terapeutti on tietenki lakisääteisellä kesälomalla just ku mulla ois paljo kysymyksiä... mua vaan vituttaa niin julmetusti ku en oo aina ollu tämmönen! Mä en ymmärrä miks mä ajoittain "jäädyn", jämähän ku tossu paskaan. Mä en kestä suunnitelmien äkkinäisiä muutoksia. En ymmärrä miks! Ei mulla ennen oo näin ollu!! Vai onko nää olot tuon traumaperäisen stressihäiriön luontaisetuja?! Asioiden pitää olla selkeenä mun mielessä ja järjestyksessä jotta mä tunnen hallitsevan ne, ja jos/kun asia ei mene niin miten olin suunnitellu niin mä meen lukkoon. En pääse eteneen. Sitt se valtaa mun mielen,pakokauhu. Mä hermostun välittömästi jos multa tullaan tivaan, ett mikä ny tuli tai hoputetaan. Mä en pääse pois niistä tilanteista, oon umpikujassa!! Miks näin on?!!?! Ennen mä nautin seikkailuista, nautin elämisestä siinä hetkessä ja siitä tunteesta ku ei tienny mikä nurkan takana oottaa. Ny mä oon tällanen!!
Nyt ei ollu ees suuresta asiasta kyse, vaan lenkkeilystä... voi vittu mä oon vajaa!
On muutaki... mun mummu ja pappa on tullu kaupunkiin mun äidin luo. Mun sisko on kans siellä ja mun veli. Mun poika on siellä myös yökylässä. Mä oon kotona. Mä en enää kuulu sinnekkään ku sairastuin. Tuntuu pahalta olla ulkona omasta "perheestä"...
Mun on paha olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3