Muistellaan kuolleita.

 

Oon taas ollu paha ihminen tiuskimalla ja olemalla hankala. Mua on väsyttäny kaikki niin pirusti, kaikki uudet asiat ja niiden suunnittelu, työ ja työ, ainanen kiire ja kaikki! 4 työvuoroa on takana ja vielä 2 eessä. Tiiän olevani tyhmä kun kitisen, sillä saisin olla onnellinen ett mulla on työpaikka! Kyllä mä oon siitä onnellinen ja kiitollinen, mutt samalla väsyny.

Mun vointia ei helpota yhtään tämä kuolleiden muistopäivä, pyhäinmiestenpäivä tai halloween, mitä nimeä nyt haluaakaan käyttää. Se päivä on mulle kipee päivä...raskas. Joka vuosi mä käyn hautausmaalla muistamassa heitä jotka on päässeet pois, tai otettu pois. Viime vuonna mä jouduin vastatusten sen asian kanssa ett se oli niin pienestä kii etten mä makais jossain maan alla ja ehkä joku tois kynttilän mun haudalle. Se veti ja vetää nytkin hiljaseksi. Samaan aikaan harmittaa, toisaalta oon "kateellinen" niille jotka saa levätä rauhassa. Mäkin halusin olla siellä, mutt oon hengissä.
Samalla suren sitä, ett entä jos mä oisinki nyt maan alla. Millanen hauta mulla olis, kuka tois kynttilän mun haudalle? Entä jos mulle tulis kylmä tai pelkäisin pimeetä? Ajatukset on aika sekavat, en ymmärrä ittekkään. En kai tiiä mitä ajatella.

Kävin tänään ostaan ison läjän hautakynttilöitä ja huomenna ennen iltavuoroon menoa käyn ne viemässä. Käyn mummun ja ukin haudalla, siskopuoleni joka kuoli toisen käden kautta sekä isäpuoleni joka käytti oman käden oikeutta. Kyllä, juuri sen haudalla käyn joka on yksi niistä jotka mut rikko. Mä oon käyny siellä joka vuosi, niin teen nytkin. Must on vaan aina tuntunu ett niin mun kuuluu tehä joten huominen ei tuu olemaan poikkeus. Sytytän kynttilöitä myös muille, heille jotka jääköön tällä kertaa nimeämättä.

Mutt tällasia asioita mun mielessä liikkuu tänään ja siks oon ollu jälleen kerran niin perkeleen vaikee ja äkänen. Kumpa beijb vois ymmärtää sen ilman selittelyitä ja hoksais ihan itestään ett ehkä mun mieltä painaa joku...

Vali vali vali...