Tänään se sitt oli, se haastattelu. Robottifiiliksellä menin sen läpi, eli lähinnä suoritin kysymyksiin vastaamisen, ihan täysin ilman mitään tunteita. Aluksi oli vähän outoa istua siinä sohvalla sitten ku se sitä kameraa asennettiin mua kohti ja filmi lähti nauhottaan. Mutt aika pian mä sen unohin. Yhessä välissä kun molemmat haastattelijat olivat hetken hiljaa ja selailivat papereitaan, mun teki kovasti mieli irvistää kameraan ja näyttää vaik peukkua tai jotain. :) En sitt kuitenkaan tehny sitä, mutt naureskelin ittekseni ett miltähän se mahtais näyttää sitten ku se joku arvioijaryhmä kattois sitä! :D Sitä voin nyt vaan arvuutella.
Haastattelu kesti yllättävän kauan. Olin varautunu johonki pariin tuntiin, mutt menin haastatteluun klo.12 ja ulos tulin klo. 15.35. Se mies sano kun paperit oli käyty läpi ett sillä ei oo enää mitään tarkentavia kysymyksiä ja ett olin tosi hienosti jaksanu vastailla sekä ett se oli saanu erittäin selkeän kuvan mun oireista ja kaikesta oleellisesta. Hänen mielestä traumat näkyy erittäin vahvasti mun arjessa ja ne vaikuttaa mun käytökseen ja ajatteluun. Ne ei vielä voinu sanoa lopputulosta, mutt se mies meinas ett oon kyllä hakemassa oikeaan ryhmään. Mä en osaa sanoa kumpaa mä toivon ett pääsisin ryhmään tai en.... ne ottaa siihen 8 tai 9 ihmistä. Noh, sen näkee sitt. Ne ottavat yhteyttä mun omahoitajaan jonka kans sovitaan yhteinen palautekeskustelu ja jossa käydään läpi sitä nauhotetta ja jotain.
Kun pääsin kotiin mut valtas aivan uskomaton väsymys! Koko mun keho oli aivan voimaton ja jalat ihan ku puutuneet. Menin sohvalle pötkötteleen ja ajattelin vähän rentoutua ihan vaan hetkisen, mutt nukahin kuulemma välittömästi. Mä en juuri koskaan nuku mitään päiväunia joten haastattelu tais ottaa todella koville ja vei voimat. Eli vaikka mä kuin yritin "vaan" suorittaa vastailun niin se ei käyny ihan niin vaan se vaikutti jopa noin fyysisesti jälkeenpäin. Mä en ennen nukahtamista puhuakkaan yhtään mitään, sanoin beijbelle vaan ett "hyvin meni". En muista millon oisin ollut noin väsyny. :/
<3 Hienoa, että tunnet kehollista väsymystä traumojen läpielämisen keskellä. Se on merkityksellistä ja tervettä, siitä olemme paljon puhuneet ryhmässä. <3
VastaaPoistaOi kiitos! Jännä kuulla reaktiolla olevan joku merkitys ja ett se tavallaan kuin kuuluis asiaan. Taijan olla vasta niin alussa eheytymisessä ja elämän löytymisessä ett kaikki on uutta ja ihmeellistä ja joudun paljon tunnustelemaan vointia ja tunteita ja usein asiat/tuntemukset tulee yllätyksenä.
VastaaPoista