Mä oon miettiny elämääni. Oon miettiny millanen musta ois tulu ellei mulle ois tapahtunu kaikkea mitä on tapahtunu tai jos en ois tutustunu vääriin ihmisiin tai...tai... Missä mä oisin nyt? Entä jos mulla ei oiskaan kaikkea tätä mitä mulla on nyt?
Jos mä en olis joutunu oleen aikuinen jo kaheksan vuotiaana niin en mä olis osannu hoitaa veljeäni, en tehä ruokaostoksia mahollisimman vähällä rahalla ja valmistaa terveellistä ruokaa. Enkä mä olis osannu ottaa vastuuta, hoitaa veljeäni ja viedä ulos leikkimään, pukea veli lämpimästi ja huolehtia päiväunista. En mä olis osannu auttaa sitä läksyissä ja kulettaa päiväkotiin, myöhemmin ekalle luokalle ja sitt rippileirille. Jos multa ei ois viety lapsuutta mä en ehkä osais lukee iltasatuja, leipoa piparkakkutaloja tai kertoa hammaskeijusta, mä en tietäis kuinka tärkeää on näyttää ett välittää.
Jos mua ei olis käytetty seksuaalisesti hyväksi, mä en osais nousta vastarintaan heikompien puolesta. Jos äitini ei olisi juonut isäpuoleni kanssa niin paljon mulla ei olis niin läheisiä välejä veljeni kans.
Jos mä en olis ollu mukana "pahoissa porukoissa" mä en osais opastaa lapsia tekeen viisaita päätöksiä, en ehkä osais kertoa kuinka pienet teot voi olla suuria, kuinka jokaisella teolla on seurauksensa. Jos mua ei olis hakattu mä en kestäis kipua. Jos mua ei olis myyty mä en ehkä osais arvostaa sitä joka aidosti haluaa mulle pelkkää hyvää.
Antaisinko kaiken tapahtua uudelleen jos sillä keinoin saisin pitää kaiken tämän mitä mulla nyt on? Ehdottomasti. Mulla ei oo paljoa, mutt sitäkin tärkeempää ja arvokkaampaa.
Mää oon välillä miettiny näitä samoja. En mää ois mää, jos ei sitä kaikkea ois tapahtunu mulle. Ilman niitä olisin joku toinen...
VastaaPoistaNiinhän se menee :/
VastaaPoista