Mikä hiton elämä?

Mä oon miettiny paljon elämää ja sitä kuinka paljon siihen voi ite vaikuttaa, voiko sen muuttaa ihan kokonaan vai onko jotku asiat vain määrätty tapahtuvaksi. Entä jos omilla valinnoilla olisitki saanu ihan toisenlaisen elämän elettäväksi? Tai jos joku asia on määrätty tapahtuvaksi, niin miksi siis taistella muuttaakseen ja parantuakseen niiden aiheuttamista ongelmista? Miten tapahtuvat asiat on sitten jaettu ihmisten välillä? Onko jossain ollu jonoja joihin on pitäny oman tuntemuksen mukaan jakaantua vaiko mitenkäkö...? Äh...

Kai mä mietin näitä siks ku oon alkanu pelkään ett yritän turhaan. Entä jos kaikki nää hakemiset ryhmiin ja terapiaistunnot onki ihan turhaa ajantuhlausta, ett mun osaksi on vaan annettu olla just tämmönen? Ja sitt joku Kohtalo tai joku vastaava naureskelee, ett tuoki reppana se vaan yrittää eikä tiiä ettei asioille oo tehtävissä mitään ja ihan väärään suuntaan on tuoki hölmö menossa! Sitähän sanotaan ett jokainen ihminen on täydellinen just sellasena kun on, joten eikö (jopa) munki pitäs olla niin hitokseen mahtava juuri näiden ongelmien ja pelkojen kans kaiken itsevihan keskellä? Sen teorian mukaanhan mun pitäs sitt tyytyä oleen tämmönen ja olla enemmän tai vähemmän oman elämäni harmi. Heh, ei oikeen täsmää! :D Maailma on hullu paikka jos näin on.

Voiko omaan elämään oikiasti vaikuttaa? Minkä verran? Vaiko mitenkä se menee? :)

Asiasta viereiseen.... Asiat ja niiden eteneenpäin meneminen tuntuu verottavan mun voimia ja jaksamista yhä, sillä väsymys painaa mielettömästi. Tänä aamuna oli tarkotus mennä aamuvuoroon klo. 7.00 ja kappas, mulla ei oo minkäänlaista muistikuvaa kellon herättämisestä tai muustakaan. Havahuin siihen ku beijben kello herätti 6.30 ja mä pomppasin ylös ku vieteripupu!! Mä en oo ikinä, siis IKINÄ nukkunu noin sikeesti etten herää kelloon ja vielä niin sikeesti ettei ole minkäänlaista muistikuvaa tapahtuneesta! Ja kyllä, olin varmasti asentanut herätyksen, sillä yksi iltarutiineista on varmistaa mm. herätys moneen kertaan, samoin kun ulko-ovi, ikkunat, sälekaihtumet, pojan peitto ja hengittäminen jne. Mä yksinkertasesti vaan nukuin, olin väsyny. :( 
 

 Ja se joka kehtaa vielä väittää ett naisia saa aina odottaa, niin höpshei sellaset puheet, sillä mä ehin kaiken meikkauksen ja eväidenlaiton jälkeen töihin niin ett olin työkamppeet päällä osastolla jo 7.14. Hyvä minä!! :D

Huoh, ny kyllä taas väsyttää niin paljon ett kömmin peiton alle. Hyvää yötä ja kiitos ku luit. <3