Postin mukana...

Viime yö oli taas yhtä sekamelskaa. Olihan se kyllä sanomattakin selvää ettei yöstä tuu hyvä koska menin ahistavin tuntein nukkuun. Äitikin kävi eilen illalla kylässä ja se ois halunnu nähä meijän hääkuvia, mutt mä en antanu. Beijb oli jo ilosin mielin avaamassa konetta mutt mä ärähin huutaen ettei niitä kuvia näytetä! Huusin etten  mä tykkää niistä ja äiti siihen sano, ett "entä jos mä vaikka tykkäisisin" johon sitt sanoin ett "aivan sama, mutt ku mä en tykkää niin sillon niitä ei katota eikä jaeta ympäriinsä". Mä olin aivan raivona! Tunsin taas kuinka mun rintakehä meni jäiseksi, jäinen veri virtas mun sisällä, kädet alko puutuun. Helvetti ku alkaa uudelleen kiehuun ku mietin sitä!

Noh...tänään oli iltavuoroon meno ja just ku olin kotoa lähössä, niin tän päivän posti tuli. Siellä oli iso kirjekuori Turvakodista.Avasin sen ja siellä oli paperi joka mun piti allekirjottaa ja jolla pyydän saada itteäni koskevat asiakirjat haltuuni. Sen lähettäny sosiaalityöntekijä oli siihen myös kirjottanu ett dokumenttien löytymistä helpottaa jos muistan vuodet jolloin siellä asiakkaana oltiin. Se oli vaikeeta, siis muistaminen. Sain kuitenkin kiireessä jotain raapusteltua ja vietyä kirjeen postiinki. Nyt sitt vaan odotetaan. :/

 

Sitt viimein pääsin töihin ja känny alko soimaan. Se oli vieras numero ja ajattelin etten vastaa, mutt vastasinpa kuitenki. Traumaterapiakeskuksesta se ja se soitti...ja halus sopia haastatteluaikaa sitä dissosiaatiohäiriö ja vanhemmuus (vai mikä se oli)-ryhmää varten. Se nainen myös sano, ett sen haastattelun suorittaa se ja joku mies jotka on sen ryhmän vetäjät. Se kysy myös mun suostumusta siihen, ett se haastattelu videoidaan jotta kaikki havainnot tulee varmasti esille ja nähdyksi. Ne kattoo jonku työryhmän kans ne läpi ja niiden pohjalta sitt päätetään ketkä ryhmään pääsee. Hitto, ihan ku joku BB-ohjelman hakutilaisuus! :D Haastattelu kestää 2-3 tuntia...huh huh! Mulla se on 28.10 eli aivan kohta. :/

Se nainen kysy myös, ett miten mä oon voinu ja mulle tuli heti vastakysymys mieleen "verrattuna mihin?" mutt en kysyny sitä. Sain mä sille kerrottua mun tunteettomuudesta ja tyhjyyden tunteista joita mulla on viime aikoina ollu, ja hyvin se sai kerrottua ett ne on erittäin normaaleja kun mieli sulkee tunteet pois jotta keho pysyy toimintakykyisenä. Eli yes, mussa on jotain normaalia!!! Kerranki! :D

Mutt tällasta tänään, paljon asiaa pienessä mielessä. Mutt...mua pelottaa.