Kuinkahan tässä käy..?

Taas on pari päivää kulunu, tällä kertaa kai vähän paremmin. Huomenna olis vapaapäivä, mutt siitä 2-3 tuntia menee traumaterapiakeskuksessa sillä mulla on siihen ryhmään haastattelu. :/  Hermostuttaa, pelottaa, mutt toisaalta oon ilonen ett saan sen sitt alta pois. Mä oon kyllä paljon koittanu miettiä, ett mitä kaikkea ne ehkä kysyy sillä jos siihen menee ainakin pari tuntia ja ne kuvaa kaiken, jota kattovat ryhmässä arvioiden mun oireita jne. :/ Mutt enköhän mä taas hymyile läpi kaiken, oli kysymys sitt mikä tahansa. Mitä sairaampi aihe sen leviämpi hymy mulla on.

Tänään sain myös sähköpostia siltä psykoterapeutilta jonka kanssa ollaan olty yhteydessä traumaterapian merkeissä ja nyt hänellä olisi siihen mahdollisuus. Huomenna pitäis sitt soitella ja sopia arviointiaikaa.

Mä oon vaan miettiny, ett jos käyn setvimässä traumojani vaikka kerran viikossa ja sitt vielä kerran viikossa on ryhmäjuttu, niin kuin raskaaksi se menee etenki ku töissäkin pitäis jossain välissä käydä. En tiiä, ehkä se selkenee ajan kans.

Siitä ryhmästä vähän infoa, eli:
 -Vakauttamisryhmät on tarkoitettu vanhemmille, jotka ovat omassa lapsuuden perheessään altistuneet pitkään jatkuneille traumatisoiville kokemuksille. Ryhmiin otetaan vanhempia, joilla on alaikäisiä kotona asuvia lapsia. 
 -Vakauttamisryhmien tavoitteena on edistää vakavasti omassa lapsuudessaan traumatisoituneiden vanhempien keinoja tunnistaa omia oireita ja kehittää oireiden hallintakeinoja sekä lisätä vanhemman kykyä pysyä läsnä nykyhetkessä.
 -Vakauttamisvaiheen ryhmissä pyritään lisäämään vanhempien kykyä tunnistaa omia trauma ja dissosiaatio- oireita ja autetaan vanhempia löytämään heille itselleen parhaiten soveltuvia oireiden hallintakeinoja. Ryhmissä on psykoedukatiivisia luentoja, joiden pohjalta keskustellaan. Teemoihin liittyy itsenäisesti tehtäviä taitoharjoitteita ja kotitehtäviä.

• pyritään lisäämään harjoitusten ja tehtävien avulla vanhempien keinoja rauhoittua ja säädellä omia tunteitaan 
• vanhempia autetaan tunnistamaan heille itselleen vaikeita vuorovaikutustilanteita omien lastensa kanssa. 
• vanhempia autetaan tunnistamaan tilanteita, joissa voimakkaat traumaan liittyvät oireet tai käyttäytymismallit helposti tahtomatta aktivoituvat ja voivat haitata lapsen tarpeita ja kehitystasoa huomioivaa hoivaa.

  Joskus ketuttaa oikeen urakalla kun tuntuu ettei elämä oo mitään muuta ku traumaa ja traumaa,pävästä toiseen. Äh!! Omahoitajaani en oo nähny vähään aikaan, sillä hän (jälleen) sairastu ja tapaaminen peruuntu. Uutta aikaa ei saanut kuin vasta 5.11. Se on kyllä kumma juttu ett aina kun itellä menee huonommin niin toinen on sairaana tms. Sitä vaan ittekseen pyörittelee kaikkia asioita mielessään niin sitt tuntuu ett kaikki on ihan sekasin eikä saa otetta mistään.

Tänään on kuitenki kaikinpuolin ollu ihan ok päivä ja vielä paranee, sillä pääsen nyrkkeileen pitkästä aikaa!! :) Haluan hakata tän kaiken pihalle!