Olo meni pahemmaksi, hajosin. Mä en tiiä mikä sen teki. Palasin ajassa taaksepäin ja uskoin kaiken alkavan alusta, mä jäin yksin. Mun mieli hajottaa mut! Olin lukenu beijben lähettämän viestinki väärin jossa se ilmotti mihin aikaan on kotona. Mä odotin ja odotin, tuijotin kelloa ja odotin...aloin pelätä koko ajan enemmän ja enemmän. Uskoin kaiken alkavan taas alusta. Meni puol tuntia, meni toinen, meni tunti...mä tuijotin kelloa...pelkäsin ja olin varma.
Halusin lähtee kotoa pois mutt en päässy. Kiersin vaan kehää ja etin mun vaatteita, kiersin ja kiersin. Lopulta tajusin etten mä pääse täältä mihinkään, romahin sohvalle ja käperryin tyynyjen sekaan. Odotin ja odotin pilkko pimeessä. Valoja ei voinu laittaa, sillon ei oo piilossa. Mun piti olla piilossa.
Mua pelotti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3