shh....

shh....

lauantai 11. lokakuuta 2014

Kuinka paljon yrittää jotta se riittäis?

Päivä oli ihan ok,vaikkakin aamulla menneisyys meinas painaa päälle. Se tunne meni kuitenki ohi,onneks.
Mä jokunen postaus sitten kerroin,ett olin suunnitellu beijben siskon perheen kans yhteistä mökkiviikonloppua jne. En tainnu sillon selittää taustoja enempää... Eli,mä en oo aiemmin tykänny tästä beijben systeristä ja se on luonteeltaan aikamoinen persoona. Aiemmin mulla on ollu tosi tosi tosi vaikee lähtä niiden luo pitkän matkan päähän ja oon saanu kamppailla pelkojen kans urakalla. Mä siis otin tosi ison askeleen ku yritän muuttua ja oppia tykkään systeristä vähän enemmän. Tai kyllä mä siitä sillain tykkään,mutt se vaatii kuitenki ponnisteluita. Halusin kuitenki antaa itelleni ja kaikille mahollisuuden viettää aikaa yhessä ja tutustua vähän paremmin,sillä naimisiinmenon myötä beijben suku on osa mua. Niin haluan oppia uskoon. Ja sitt mulle tuli se idea siitä mökkeilystä ja systeri oli innolla mukana ja sovittiin ett aletaan alustavasti katteleen mökkejä ja muuta.

noh,äsken sitt kysyin beijbeltä ett onko se katellu niitä mökkejä tai jotain ja kappas vaan se meni aika hiljaseksi kunnes sano "no se ny on ollu vähän vaikeeta ku ei siitä yhestä ny tiiä..." ja ongelma siinä on sen systerin ja sen miehen on-off-suhde.

oon varmasti helvetin lapsellinen,mutt mulle tuli paska fiilis. Tuntuu väärältä ett mä yritän niin kovasti muuttua ja opetella ja parantua,mutt ihan ku mulle ei anneta mahollisuutta... Oikeestaan mulla on helvetin paha mieli...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3