Hmm...ihme ja kumma, nyt on ollu vaihteeksi tasasempi vaihe eli ei oo mitään suurta ja mullistavaa tapahtunu. Just tuota lausetta kirjottaessa tajusin kuinka ihana juttu se oikiasti on. Siis se, ettei mitään oo tapahtunu, se ett aika on vaan kulunu ja mä oon eläny sen ajan, oon saanu olla rauhassa peloilta ja ahistuksilta ja olla vaan. Toki mä oon töissä käynyt ja hommaillu kaikkee, mutt pahat asiat ei oo häirinny mua. Ihanaa. :)
Tänään kävin taas nyrkkeilemässä ja jalka kesti yllättävän hyvin. Vähän meinas alkulämpöjä ottaessa alkaa vihlomaan mutt se meni onneks ohi. Mutt jotenki jäi vähän vajaa olo treeneistä. Parempi ens kerralla, eiks jeh?! :)
Äsken sitt saunan kautta tähän sohvan kulmaan ja uhhuij, mahtavan rento olo. Väsyttääki.
Olipa harvinaisen tylsä postaus! Hyi mua! :D
Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
Ihana, että sullaki on nyt tasasempaa... <3
VastaaPoista