Tears...tears...

Päivä on ollu kamala. Mua on ahistanu joku tuntematon. En oo voinu tehä mitään, en oo jaksanu. Oon kyenny vaan itkemään, kyyneleet valuu koko ajan. Mä makaan sohvalla viltti korvilla, tuijotan eteenpäin ja tunnen kuin silmät alkaa täyttyyn kyynelistä kunnes ne valuu poskille... Kaikki paha hiipi mun mieleen yhellä kertaa ja kaikki alko näyttään toivottomalta. Mua alko pelottaan etten mä koskaan parane, ett mä oon ikuisesti jumiutunu tähän tunteeseen, epätoivoon. En osaa irrottaa kahleita jotka vapauttais mut. Pelkään ettei oikeita avaimia oo ees olemassa.
                      
                             
 Mun päässä on pyörinu ajatuksia ja muistoja niiltä ajoilta jolloi halusin kuolla ja olinki kaikki suunnitellu valmiiksi. Vain elämää-sarjaa kattoessani havahuin siihen kuinka helkutin osuvat sanat Apulannan Armo-biisissä on! Jos silloin olisin kyenny pukeen mun tunteet sanoiksi, niin juuri nuo sanat olisin halunnu sanoa...

                               Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
                               Jotta oppisin itse mitä tunnen
                               Ja tietäisin sen
                               Nyt on mentävä yksin
                               Kulkee pitää ilman varjoo
                               Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

                               Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
                               Sen on tultava loppuun
                               Nyt on aika

                              Viimeiseen tiimaan
                              Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
                              Jonka raajat kuolleet on
                              Tän täytyy mennä näin
                              Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
                              Mutta tiedän et on turhaa
                              Armoo viivyttää

                              Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
                              Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
                              Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
                              Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

                               Tämä tie meidät kaataa
                               Ei voi jatkaa
                               Ei voi olla näin
                               Sen on tultava loppuun
                               Nyt on aika