Näköhäiriöitä?!

Tilanne on laantunu vaikkakin mun mieli on edelleen alhaalla. Kai toi päivällä tapahtunu räjähys oli joku monien asioiden kasa joka vaan sattu leviään eikä kummatkaan kyenny ymmärtään toista tai sitt kumpikaan ei osannu selittää omaa kantaansa. Ennen mä oisin jääny saikkaamaan ja väitteleen viimeseen asti, mutt enää en voi. Mun on pakko poistua paikalta siinä vaihdeessa kun asiat alkaa paisumaan ja äänet kohoaan.

Kun mä kävelin ulkona niin mä huomasin etten mä näe kunnolla ku katon sivulle, siis sillai silmillä vaan, ei niin ett pää kääntyy. Aina ku katoin sivulle mä näin kaiken epätarkkana, ihan ku joku olis liikutellu maisemaa tai tärisyttänyt sitä. Suoraan katsoessa ei ollu mitään ongelmaa mutt aina ku katoin sivuille. Kävelin kirjastoon (jossa mun on aina ihana ja hyvä olla), otin hyllystä pari mielenkiintosta kirjaa, menin istuun kauimmaiseen nurkkaukseen ja aloin lukeen. Mun on niin turvallinen olo siellä kaikkien tarinoiden keskellä! Se on ihan mieletön tunne olla ympäröitynä legendojen muistoilla ja kirjailijoiden jättämillä sanoilla. Kirjastot on taivas maan päällä!

Mutt asiaan... mä luin kirjaa nimeltä En halua kuolla, en vain jaksa elää ja taas huomasin itsessäni jotain outoa. Mä en nähny tekstiä kunnolla. Välillä ihan kun olis ollut kaks samaa tekstiä päällekkäin, sitt helpotti vähäksi aikaa ja sitt teksti taas muuttu. En tajua mitä toi tuommonen oli! Oonko mä alkanu saamaan jotain näköhäiriöitä vai mitä ihmettä..?

Joku päivä mä meen lukeen sen kirjan loppuun, se on vissi ja varma.