Painostavat unet jatkuu ja ny parina viime yönä oon hommaillu kaikkee pientä unissani, mikä on mulle täysin vierasta sillä en oo unissakävelijä tai -puhuja. Toissa yönä olin riisunut yöllä itteni alasti. Känny herätti mut 5:20 ja vaatemytty oli mun alla. Mulla oli hiivatin kylmä! Viime yönä olin ottanu kännykkäni yöpöydältä ja laittanu sen beijben tyynyn alle. Ja aamulla heräsin siihen kun känny surisi mun peiton alla. Musta on tainnu tulla tavaroiden jemmailija... :/ Tai ehkä mun "harhamieli" haluaa leikkiä piilosta!
Iltaisin ennen ku alan lukemaan kirjaa ja nukkuuun mulla on tapana lukea netistä Iltasanomien ja/tai Iltalehden uutisia ja tein niin myös eilen. Silmiin osu uutinen entisestä lapsimorsiammesta joka oli kaapattu naimisiin. Luin artikkelia ja löysin itsestäni paloja siitä tarinasta. En voinu lukea sitä ihan loppuun saakka sillä kroppa alko taas reagoimaan. Mua ei pakotettu naimisiin, mutt multa vietiin oikeus päättää ja oikeus vapauteen. Mut myytiin toisten käyttöön, mun kehon kautta toinen sai velkansa anteeksi. Mä en tienny mikä mun hinta oli tai kuinka paljon velkaa mulla kuitattiin...onko sillä ny niin väliäkään. Mä vaan mietin ja mietin...ett miks.
Tunnistan kostavani vartalolleni kaiken paskan ja kaikki vastoinkäymiset mitä eteen tulee. Ennen mä näännytin itteni, rääkkäsin kuihtumispisteeseen, oksensin ruoat. Sitt viiltelin, viiltelin ja viiltelin...ja kielsin iteltäni kaikki nautintoa tuottavat asiat kuten ruoka ja herkut, oksentelin ja viiltelin. Olin ällöttävä ja kuvottava! Nykyään en viiltele (vaikka mieli sitä kaipaakin ja ikävöi) mutt mun on pakko liikkua ja laittaa kroppa töihin. Mun on pakko "muokata" vartalosta mun mieleinen, siks treenaaminen on yks harvoista asioista jotka tekee mulle hyvän olon. Sitä kautta un on ees vähän helpompi tulla toimeen itteni kans.Pääsenköhän mä koskaan eroon tästä kostamisesta omalle vartalolle?
Tänään on viimenen kerta Kokonainen-ryhmää. :( Oon surullinen siitä ja tuntuu ett ryhmä loppuu ennen ku se ehti kunnolla ees alkaa. Toi kuus kertaa mitä se on kestäny on aivan liian lyhyt. Tai sitt musta vaan tuntuu siltä, sillä pari ekaa kertaa meni mulla rohkeuden keräämiseen jotta mieli uskaltaa vähän avautua ja vapautua. Joko ryhmä oli liian lyhyt tai mä oon liian hidas.
Illalla meen hakkaan säkkiä, eli nyrkkeilyilta on tiedossa! IHANAA!! Se tekee niin gutaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3