Yrittikö joku oikiasti?!

En muista kirjottaneeni edellistä postausta,hämärä pieni muistikuva tapahtuneesta. :( En voinu hyvin. Yö meni jälleen painostavien unien kans ja havahuin aamuyöstä siihen kun ovikello soi. Pelko rävähti kroppaan, mutt en jääny paikoilleen, en todellakaan! Pelko häipy samantien ja painelin ovelle. Beijb oli myös heränny ja oli ehtiny ovelle ensin. Ovisilmästä ei kuitenkaan näkyny mitään. Tuollasen jälkeen uudelleen nukahtaminen on aika vaikeeta, etenki ku tietää herätyksen olevan lähellä ja aamuvuoron oottavan.

Tää päivä on menny alamaissa edelleen. Oon täysin lukossa. Kaikki se vähäinen energia ja voima mitä mulla on menee töiden tekoon, sitt oon jo ihan poikki. Mä oon jotenki niin jumissa etten osaa mitään muuta ku olla, en ees tunne mitään, paitsi ett tunnen kaikkea niin jumalattomasti! Oon ny niin jumiutunu suruun ja menneisyyden tuomiin muistoihin. Oon vihanen elämälle, kaikille! Oon surullinen siitä ett asioiden piti mennä niin ett mä sairastun. Just nyt musta tuntuu etten mä osaa päästää irti, etten mä pääse niiden asioiden yli!

Mä en oo mä. Mä en tunne itteeni.Tunnun vieraalta ja on tosi raskasta ja vaikeeta opetella tutustuun itteensä, tulla toimeen ja elää. Mun harhamieli elää pahasti menneissä, se ei anna mun jatkaa eteenpäin. Mä haluan jo jatkaa matkaa, mieli ei anna. Tai sitt ei vielä oo sen aika.

Olin menossa suihkuun peseen pahaa oloa pois ku mieleen tuli ajatus, ett onko mulla mahollista saaha käsiini kuponkeja ja dokumentteja itestäni ajalta joka me äitin ja veljen kans vietettiin Turvakodissa..? Mä en muista sieltä paljoa, jotain pikkujuttuja...ja sen, ett yks työntekijöistä yritti saaha mua puhuun, se laitto mut piirtään ja kaikkee. Muistan myös sen, ett meillä oli yhteispalavereita... Just nyt en ees muista kauan siitä on aikaa, kai jotain 15 vuotta. Onko siinä jotain sääntöä kauan tietoja säilytetään ja onko musta kirjotettu mitään..? Pakko kai jotain on olla koska mun kans pidettiin kahenkeskisiä tuokioita...

Olisko se hyvä idea yrittää hommata tietoja, sitä mä ny mietin. Ehkä mä haluaisin oikiasti tietää, ett onko joku yrittäny auttaa mua, yrittäny kunnolla saaha selville ett salaanko mä jotain tai pelkäänkö mä jotain. Emmä tiiä...

Taas on paha olla...