Wanna play?

Paha-osanen on täällä, pääni sisällä, mun vieressä. Se näyttää kutakuinkin tältä:

Sillä on aina vanhat ruosteiset sakset mukana ja se sohii niillä eteensä, kaikkialle. Sillä on likainen T-paita ja resuiset polvimittaiset farkut. Jalassa on myös vihreä-musta-punaraitaiset sukat sekä tennarit. Se nauraa aina. Se on ilkeä, vahingonilonen ja erittäin sanavalmis.Sillä on sairaalloinen halu leikkiä kaikella. Se käskee mua tappamaan itteni jotta näyttäisin kaikille pystyväni siihen. Se käskee mua näyttämään kaikille etten mä tarvi niitä ja pärjään yksin. Se käskee mua tappamaan itteni jotta pääsisin pois täältä ja saisin sen kanssa nauraa kaikille tänne jääville jotka mua on satuttanu. Se tarttuu mua usein kädestä kii ja vetää mua mukaansa, nauraen sanoo "tuu nyt, tästä tulee hauskaa, tuu jo".

Taas se pyytää mua mukaansa, pyytää leikkimään. Se nauraa ja nauraa, kihertää mun korvaan. Välillä se kietoo hellästi sormiaan mun hiuksiin ja leikkii niillä. Se halua ett kukaan satuttaa mua, se ei halua kenenkään tulevan mun lähelle. Se ajaa kaikki pois. Se lupaa ettei mulla enää olis kipuja, suruja eikä pelkoja, ei painajaisia. Mun ei enää tarvis ikinä kuulla olevani hankala.

Mä haluan tarttua sen ojennettuun käteen. Haluan lähtä leikkimään sen kans, nauraa ja nauraa. Haluan olla ilonen, onnellinen.