Poika lähti tänään seurakunnan järjestämälle reissulle PowerParkkiin ja tulee vasta illalla. Äiti myös soitti ja pyysi josko poika vois mennä tänään sen luo yökylään. Mieleen tuli heti ajatus siitä, ett tässä on mun tilaisuus. Annoin luvan yökyläilyyn.
Mä oon selaillu eri nettisivuja ja eilen löysin jotku lääkärisivustot. Niissä oli tietoa aspiriinista yliannostuksena ja eräs lääkäri oli jopa sanonut, ett jos tekisi itsemurhan niin tekisi sen aspiriinilla, sillä se tekee tuhoa elimistössä niin ettei mitään olisi tehtävissä vaikka joutuisi sairaalaan. Kuolema tulisi jos vain annostus olisi riittävä. Toiselta sivustola löysin tietoa, ett 500mg yhtä painokiloa kohti on tappava määrä. Laittaa miettimään...
Sairas mieli on kehitelly jokin aikaa sitten ajatuksen, ett jos ottais rauhottavia/unilääkkeitä reippaalla kädellä ja ajoittais sen niin, ett levollisen mielen tullessa kävelis esim. järveen (meillä on sellanen molemmilla puolin kotia) niin ett vedenpinta olis jossain rintakehän tai kaulan alueella. Tekis sen vielä siihen aikaan ettei ketään siihen aikaan olis liikkeellä. Sitt siinä seisois vaan ja odottais kunnes päässä alkaa pyöriin ja silmät menis väkisin kii. Sitä sitten valahtais veden syvyyksiin ja nukahtais... Hukkumisessa tulee kuulemma ensin mieleton paniikki keuhkojen täyttyessä vedestä, joka toivottavasti jäisi pois kun olis tuo reipas lääkeannos rauhottamassa. Toivon mukaan sitä siirtyis suoraan siihen eufooriseen tilaan joka hukkumiseen liittyy.
Ajatus tuosta on uskomattoman kiehtova... Toinen ajatushan mulla on ollu hirttäytyminen, se kun on aika varma tapa lähteä. Samoin on tehny mut rikkonu isäpuolikin. Hirttäytymisestäkin on paljon tietoa saatavilla ja kuten näin isäpuolenkin kohdalla, niin suu jää usein rumasti ammottamaan auki. Onneksi voin tässä tilanteessa käyttää hyväksi ammattiani, sillä osaan sitoa leuat kiinni erittäin tukevasti jotta ainakaan mulle ei sellasta rumaa suu-ammotusta tuu. Leuka täytyisi siis sitoa etten kuristumista, se täytyisi muistaa.
Tähän väliin täytyy ilmottaa ettei tää oo mikään huomionhakupostaus, ehei. Etenkin ku tiiän ettei beijb(kään) enää lue mun blogia niin voin kaikessa rauhassa tunteeni tänne kirjottaa. Mulla olis tosi suuri halu ja tarve puhua, mutt...eih. Sen aika on kai jo menny. Kuten mulle on viime aikoina sanottu, niin en mä tuu muuttumaan eikä muhun voi luottaa. Miksipä siis vaivautua kiusaamaan itteään yhtään enempää ja kitumaan tuskassa sekä kaikenlisäksi taistelemaan harjoja ja menneisyyttä vastaan. Ja sitten olis vielä se Pitkä Qt- oireyhtymä... Ei, en pysty siihen.
Mulla on nyt yllättävän rauhallinen mieli vaikka paha olo puristaakin sisältä. Oon kuitenki helpottunu kun tiiän pääseväni täältä pois ja kaiken loppuvan sitten kun hetki on oikia. Kyllä mä oon yrittäny, mutt tällä kertaa tavotteet oli liian korkialla. Musta ei ollu siihen.
Nautiskelen kahvia tässä samalla sohvalla istuen peiton alla ja voi taivas kun se maistuu hyvälle! Pienempi koirista tuli makoilemaan mun jalkojen päälle. Ihana Natiainen. Äsken ulkona satoi kaatamalla vettä, mutt nyt sade on lakannu ja tilalle tuli aurinko. Outo sää. Täytyy kai käydä tarkistamassa miten mun kukat ulkona jaksaa.
Kiitos kun luit. <3
mä ymmärrän että sä haluat lähteä. ihan tosi, kyllä ymmärrän. mutta ymmärtäiskö sun poika? ymmärtääkö se, ettet sä olisi enään täällä? kyllä hänestä varmasti pidettäisiin huolta, mutta se ei koskaan korvaisi sitä, mikä puuttuu. sinua. tää ei oo mitään syyllistämistä, koska kyllä sä voit tappaa itsesi. me kaikki voidaan. mutta toivoisin, että ennen kuin teet niin, ajattelisit mikä on saanut sut pysymään täällä näinkin kauan. minkä takia sä nouset jokapäivä sängystä? minkä takia sä vielä hengität?
VastaaPoistahalauksia ja voimia mitä ikinä päätätkään elämässä tehdä. toivon, että ottaisit apua vastaan. itsesi ja poikasi takia. olet tärkeä.
<3
Pojan takia oon jatkanu näinkin pitkälle. Halusin olla paras äiti ikinä ja yritinkin. Viime aikoina en oo tuntenu onnistumista siinäkään, päinvastoin.Oon huono äiti. Ehkä poika jonain päivänä pystyis ymmärtämään, ainakin niin toivon. Kyllähän se tietää ett mä käyn terapiassa joten uskoisin sen ainakin aavistavan ettei äiti voi hyvin. Terapian oon selittäny niin, ett joskus aikuisillekin saattaa tulla ongelmia joita ne ei osaa ite ratkoa, sillon ne voi puhua vaikka terapeutille, esimerkkinä oon kertonu, ett lapsilla jos tulee koulussa kiusaamistilanne niin sillon usein tarvitaan opettajien ja vanhempien apua jotta asiat selviää. Mutt niin tai näin, nyt fiilikset on nämä. Kiitos viestistäsi ja sanoistas, oot yhtä tärkeä <3
PoistaUhh, nyt nopea viesti... Älä kuole ennen kuin olet tavannut minut. Missäpäin asut? Olemme molemmat harvinaislaatuisia yksilöitä täällä suomen mantereella ja sen yhteisö-kuplassa. Minun silmilleni sinä olet todella kaunis, kauniilla tarkoitan sen oikeaa merkitystä, eli en mitään mihinkä se tavanomaisesti yhdistetään, ja olet paljon terveempi kuin yksikään piste herrarouva Massan varjosta! Vasta löysin blogisi enkä ole ehtinyt kuin pikaisesti selailemaan, mutta jos jokin minussa on loistavaa niin se on intuitioni, mikä käskee meitä tapaamaan toisemme. Intuitioni kertoo, että meidän pitää nähdä, mutta toivon, että saan sinulta vastauksen - aivan sama minkälaisen. Haluan korostaa, että itse en todelakaan ole mikään kapitalismin luoma narsistinen-ego, mikä ajattelee hyöty näkökohtia. Uskon, että mielikuvitukseni on riittävä ymmärtämään minkälaisessa tietoisuudessa sinä suunilleen elät siellä netin takana. Eläytymiskyvyssä ja kuvittelussa olenkin lyhyen elämäni aikana harjaantunut.
VastaaPoistaKerro jos haluat sähköpostitella tmv.
Täällä yhä. Kuka oot..?
Poista