Kävelin ja kävelin. Kävin järven rannalla ja katselin sorsia joista useat oli jo pistäneet päänsä siipien suojaan ja olivat unten mailla. Se oli ihanan rauhottavaa, kaikkea muuta mitä mun mieli oli ja on yhä. Mä olin surullinen tajutessani kuinka haurasta kaikki on, kuinka kaikki voi muuttua hetkessä. On pelottavaa kuinka kaikki voijaan viiä sulta pois silmänräpäyksessä. Jäljelle ei jää mitään, vain tyhjyys ja hiljaisuus. Ja sitä kuunnellessa sä oot yksin.
Jatkoin matkaa. Suru puristi mun rintaa yhä kovemmin, se ei aikonut päästää irti. Askel askeleelta mä tulin tietosemmaksi siitä kuinka mun koko elämä on menny siihen ett oon ollu toisten käytettävissä. Oon ollu toisten lelu. Ja nyt voi olla ett mun elämä on ohi yllättävän nopeasti enkä mä sais ite päättää siitä. Millon mä elin itelleni? Milloin mä tein jotain itteäni varten? En millonkaan. Ja nyt voi olla, ett se on liian myöhästä. Uutta mahollisuutta ei tulis.
Miks elämästä on tullu tämmöstä? Se taitaa sittenkin olla niin kuten oon monesti aiemmin sanonu, ett pahoille ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Siks mä nyttenkin joudun pelkäämään enemmän ku koskaan...siks mä nytkin jouduin kävelemään yksin, luopumaan kaikesta, yksin. Tää tunne on kamala, tää sattuu. Mä en halua kuolla niin ett joku sairaus tekee sen, päättää mun puolesta.
Kävelyni jälkeen sain ajatukseni siihen päätökseen, ett mä oon tehny niin pahoja tekoja ett ansaitsen tän kaiken. Siks tästä on tullu tällasta. That's why. Sen takia mun elämässä on ollu niin paljon hylkäämistä, satuttamista, yksinäisyyttä ja likaa... Mua on kohdeltu just niin mitä oon ansainnu. Eikö joku vanha sananlasku mene niin ett "niin makaa kuin petaa".
Sä et ole paha ihminen. En toki tunne sua tosielämässä, mutta sen mitä täältä olen susta oppinut, sä et ole tehnyt mitään sellaista, että olisit ansainnut ne kamaluudet, mitä oot joutunut läpi käymään. Elämä ei ole satua, paha ei saa palkkaansa, ja hyville ihmisille tapahtuu pahoja asioita. Me ei voida kuin toivoa, että valo tunnelin päässä ei ole lähestyvä juna.
VastaaPoistaUsko mua, mä oon paha. Just niin paha ett todellakin ansaitten kaiken tämän. Tuntu kyllä hyvältä ett oot saanu musta tuollasen kuvan mitä kirjotit, kiitos. Ehkä mä joskus olin sellanen.
PoistaHani, elä tuomitse mua pahaksi ihmiseksi. En halua olla sellanen. Sitähän mää oon tolla logiikalla. Mää kyllä ymmärrän sun ajatuskulun vähä turhanki hyvin. Ajatukset liianki tuttuja. Silti taistelen sitä vastaan. En halua olla yhtä paha, kuin pahantekijäni.
VastaaPoistaSää oot rakas ja tärkeä mulle! <3
Voi sua, et sä oo paha. Päinvastoin! Kuuntelin ihaillen teillä ollessa sun huoltas Siskomurusta, kerroit kuinka haluaisit sulkea hänet viltin sisään ja rutistaa ja halata oikein kunnolla. Kuuntelin sitä niin ihaillen ja ihmetellen, en ikinä osais kuvitella itteni sanovan noin omasta siskostani tai että hän sanois musta noin, ei ikinä! Sä oot todella huolehtivainen ja rakastava, hyvä ihminen.
PoistaVoi, mää haluaisin sinutki kääriä vilttiin ja halata! Silittää huolet ja surut ja murheet pois... <3
Poista