Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
shh....
tiistai 5. toukokuuta 2015
Entistä enemmän.
En tiiä kumpaan sattuu enemmän, sydämeen vai mieleen. Oon hetki hetkeltä hiljasempi, totisempi, väsyneempi. Mä vaan oon ja elän hetkestä toiseen vaikka syvällä jossain oon jo kuollu.
Mulla on ollut aina sellainen tunne, että olen oikeasti kuollut. Että kaikki elävä on näytelmää ja ydinminä kuoli silloin, kun sen olisi pitänyt syntyä.
Just noin se menee, tuolta se tuntuu. Mutt hei, jos sun ydinminä on kuollu ja mä kuolen niin sittenhän molemmilla ois siellä kaveri, siitähän vois tulla hauskaa!! :D (sairasta huumoria...)
<3 <3 <3
VastaaPoistaMulla on ollut aina sellainen tunne, että olen oikeasti kuollut. Että kaikki elävä on näytelmää ja ydinminä kuoli silloin, kun sen olisi pitänyt syntyä.
VastaaPoistaTänään nähdään <3!
Just noin se menee, tuolta se tuntuu. Mutt hei, jos sun ydinminä on kuollu ja mä kuolen niin sittenhän molemmilla ois siellä kaveri, siitähän vois tulla hauskaa!! :D (sairasta huumoria...)
Poista