Varpasillaan.

Painajaisia, painajaisia uudelleen ja uudelleen. Herättyäni olin niin hiestä märkä että paitakin oli märkä. Unet on vielä mielenpäällä ja tuntuu ett oisin muualla kuin tässä, omassa kotona. Musta tuntuu jo nyt ett tästä päivästä ei seuraa mitään hyvää. Mulla on niin voimakas tunne pahasta...täytyy olla varuillaan. "Paha" tyttö on mun vieressä ja se on näemmä tullu jäädäkseen. Vielä ainakin se on ihan hiljaa, mutt sillä on varmasti mulle asiaa. Ninni on täällä myös, tuo arka ja näkymätön tyttö joka haluaa piiloutua. Ninni haluaa mun katoavan, olevan hiljaa jotta kukaan ei kiinnitä muhun huomiota. Mä taas...mä en tiiä mitä mun kuuluis tehä, mihin uskoa ja miten olla. Mua pelottaa. Musta on tulossa hullu.

Tympeintä tässä on vielä se, ett oon tullu kipeeksi (kuumetta, kurkku kipee ja nielu turvoksissa ja limaa keuhkot täynnä) joten en saa lähteä ees kävelylle ulos rauhottuakseni. Mietin tuossa vaan, ett ku oon muutenkin liikuntakiellossa ja hengästymiskiellossa johtuen sydämestäni, niin tää kuumeilu ja sairastelu ei varmaankaan tee hyvää mun elimistölle. Kumpa osaisin nyt levätä...Kumpa "Paha" ei pakottais mua ulos ja pois kotoa. Mua pelottaa, sillä tiiän ja tunnen niin vahvasti ettei tästä päivästä tuu hyvä.