Olipa kerran tyttö joka uskoi menninkäisiin ja halusi prinsessaksi. Maksuksi häneltä vietiin lapsuus. Hänet rikottiin, myytiin, revittiin ja liattiin. Elämänkumppaniksi sai traumaperäisen stressihäiriön, dissosiaatiohäiriön sekä masennuksen.Tarinalla ei ole vielä ollut onnellista loppua; hän on yhä rikki, mutta elossa.Nyt hän haluaa kertoa tarinansa siitä mitä tapahtui just sun selkäs takana. "Tästä mä kirjotan"-osion kautta pääset häntä vähän lähemmäs.
Mä päätin ett vietän vielä pojan synttärit, sen jälkeen annan itelleni luvan. En pysty näkemään itessäni mitään sellasta mikä tekis mun kuolemasta surullisen, en yhtään mitään. Miellestäni ei myöskään oo reilua poikaani kohtaan ett hällä on tämmönen äiti. MIKÄ VITUN ÄITI MÄ MUKA OON??!!? YKS SAATANAN SÄÄLITTÄVÄ LUUSERI,LIKANEN PASKIAINEN!!
Olen tänään miettinyt, miettinyt, miettinyt taukoamatta, että mun on pakko kuolla. Ei mua ole tarkoitettu elämään. Mutta kun lapset...
VastaaPoistaMä päätin ett vietän vielä pojan synttärit, sen jälkeen annan itelleni luvan. En pysty näkemään itessäni mitään sellasta mikä tekis mun kuolemasta surullisen, en yhtään mitään. Miellestäni ei myöskään oo reilua poikaani kohtaan ett hällä on tämmönen äiti. MIKÄ VITUN ÄITI MÄ MUKA OON??!!? YKS SAATANAN SÄÄLITTÄVÄ LUUSERI,LIKANEN PASKIAINEN!!
PoistaEt oo yksin! <3 Minä oon täällä myös. Oot sää hyvä äiti ja tarpeellinen, sen näkee sun pojastaki...
VastaaPoistaMää en näe...
PoistaMulla on samanlainen olo. Mutta ilmeisesti lapselle jää iso tuska jäljelle, oli äiti millainen tahansa, jos itsemurhan tekee.
VastaaPoistaPojan takia ainoastaan mä oon yrittäny jaksaa taistella. En haluais sille ikinä mitään pahaa.
PoistaSama mulla. Vain lasten vuoksi yritän.
VastaaPoista