Miten mä voin kamppailla harhojani ja pelkojani vastaan ja tehä töitä sen eteen ett paranisin, ja samalla pitää itteni niin rauhallisena ettei sydän rasitu sekä toivoa, etten olisi ihan niin sairas että siihen kuolisin. Siis täh?!! Miten tuo käytännössä tapahtuu?!!? Miten voin taistella rauhallisesti?! Miten voitan pelkoni rasittumatta ja peläten pahinta, mutta kuitenkin tehden se levollisin mielin?! MITEN TUO ON MAHOLLISTA?!
Tämä päivä on menny aika pitkälti siis toipuessa eilisestä ja huomaan, ett taas iltaa kohden mennessä mieli alkaa synkkenemään. Päivällä oli hetkittäin ihan hyvä mieli, mutt nyt mieli on täynnä lähinnä epätoivoa...ja pelkoa. Perkele mä oon jo niin kyllästyny ja väsyny pelkäämään! Mä haluaisin ett...kaikki olis hyvin. Mä haluaisin pelätä ihan tavallisia asioita ja stressata normijutuista. Emmä halua lyyä vetoa siitä kumpi mut tappaa: mä ite vai joku sairaus mun sydämessä, emmä halua pelätä yksinäisyyttä niin kovasti ett siitä on tullu osa mun luonteenpiirrettä!
Mä haluaisin olla jossain turvallisessa paikassa ja mut otettais syliin, silitettäs ja pidettäs lähellä. Mä haluan olla pieni ja näkymätön, piilossa kaikelta. Mä haluaisin ett...joku pelastais mut. Tai ainakin sanois ettei mun tarvi pelätä yksin. Mulla ois niin paljon sanottavaa, haluaisin puhua asioista joista en itekkään tajua mitään enkä ymmärrä. Oon niin sekasin epävarmuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3