Mä tunnen isosti, liian isosti.

Paha yö takana. Painajaiset oli taas kamalia ja aivan sairaita! Mä kuuluin johonki rikollis-/huumeporukkaan (mistäs moinen uni?!?) ja siellä sitt tapahtu kaikenlaista. Mä osasin lentää ja tapoin ihmisiä, lähinnä kaikkia jotka halus ensin tappaa mut. Vaikka mä olin unessa riutunu aivan pieneksi ja hentoseksi niin siitä huolimatta kukaan ei saanu satutettua mua. Siellä mä sitten leikkelin pahiksilta päitä poikki ja lensin heti korkeuksiin jos joku yritti tulla mun lähelle. Se oli siis aika verinen uni... Mä oon nyt alkanu miettiin, ett miks mä oon alkanu viime aikoina näkeen paljon unia joissa tapan porukkaa, viiltelen niitä sapeleilla tai jotain muuta vastaavaa. En mä oikiasti halua tappaa muita ku itteni, miks mun mieli tekee toisin?

Tänään oli vakauttamisryhmä. Aihe oli mulle erittäin osuva: tunteet ja tunteiden tunteminen. Kerroin kuinka itelläni on tosi vaikeeta tasapainoilla tunteiden kans ja oon parin viime vuoden ajan vasta alkanu tuntemaan, sillain oikiasti. Se on osoittautunu tosi vaikeeksi hommaksi, siis se, ett tuntee jotain ja tuntee niin ettei se tunne kaada sua ja vyöry yli! Ja samalla haluaa kuitenki antaa itelleen luvan näyttää tunteet, mutt ne on usein "vääriä" tai erillaisia mitä ihmiset yleensä niissä tuntevat, tai ainakin mä näytän suurimman osan tunteista aivan väärin! Ja sitten saa alkaa pyyteleen tyypeiltä anteeksi tunteitaan ja käyttäytymistään. Kai mä en tiiä miten tunteita kuuluu näyttää... kuka opettais?

Toi ryhmäkäynti sekotti mun mieltä aika paljon ja nyt en tiiä mitä ajatella. Siellä tehtiin taas se harjotus "Tietoisesti syöminen" joka viime kerralla tuntu musta helvetin pahalta! Tänään kun karkki- ja pähkinälautaset tuli  mun kohalle mä katoin niitä ja mietin hetken, sitt siirsin ne seuraavalle sanoen "Mä skippaan tän". Mä tunsin kun mua vastapäätä istuva vetäjä oli seurannu mua ja kai muisti mitä olin viime harjotuskerrasta sanonu, sillä se sano, ett tein aivan oikian ratkasun ja voin olla ylpee itestäni, kieltäytyminen on omien rajojen pystyttämistä ja niiden vahvistumista. Niin kai, mutt jotenki mulle tuli tympeä olo. Ihan ku oisin laittanu kapuloita vetäjien rattaisiin olemalla hankala. Mun teki kyllä pahaa jo ihan vaan kuunnella vetäjän lukiessa harjotusta ja sen vaiheita...muuten oli ihan hiljasta ja huoneessa kuulu "laita se nyt suuhusi...tunne se kielelläsi..." AAAAAARRRGGGGHHH!!!! Ens kerralla mä meen harjotuksen ajaksi pois huoneesta, onneks se on sallittua.

Mutt joo, kaikinpuolin mulla on mieli sekasin ja tuntuu pientä ahistusta. Yritän saaha rauhotettua itteni ennen nukkumaan menoa, mutt tuskimpa onnistuu. Tein illalla myös jotain sellasta jota en sais nyt tehä kun on nää sydäntutkimukset menossa; mä kävin lenkillä ja tein lihaskuntoa. Multa on kielletty kaikki liikunta ja hengästyminen, mutt mun oli pakko. Tuntu ett multa on kaikki kielletty mikä tuottaa hyvää oloa ja mieltä ja ajattelin ett urheilu ois niistä pienin paha. Noh, nyt se on kuitenki jo tapahtunu ja hengissä oon.