Onnea, enkeleitä ja teurastusta.

Mitäpä tänään...uskaltaisinko sanoa ett ehkä on ollu vähän parempi päivä jos vertaa viime aikoihin. En oo ollu mitenkään erityisen ilonen (lähinnä alakulonen kuvais parhaiten )mutt en oo halunnu kuollakkaan joten kai se on ollu sitten ihan ok päivä. Kuulostaapa oudolta; jos et oo halunnu tappaa itteäs niin sitten on hyvä päivä!! Voi taivas sentään...

AI NIIN!! Tänään postissa tuli paksu kirjekuori jossa oli paljon paperia sisällä. En halunnu aukasta sitä joten beijb aukas ja luki paperit ääneen mun puuhastellessa omiani. Yhessä luki: "Tervetuloa vuorokausi- EKG- nauhoitukseen". Sitten oli kamalasti tietoa mitä tehdään, millon ja missä. Tärkein tieto kuitenkin lienee se, ettei mun tarvi olla sairaalassa yötä!!! Eli yks pelko vähemmän! :D Se helpotti vähän. Mutt sitten mieleen tuli heti ajatus siitä ettei mun hyvä tuuri voi jatkua kauaa ja kun sain toiveeni läpi siitä ettei tarvitse jäähä sairaalaan, niin sitten mun "onni ja hyvä tuuri" on käytetty joten tulokset on sitten varmasti huonoja. :/ Tiiän, mun ajattelutapa on aika perseestä. Mutt noin se menee; jos tapahtuu jotain hyvää  niin siitä sakotetaan jotenkin, yleensä sitten tapahtuu jotain pahaa/epämieluisaa. Se sydämen ultraäänitutkimus tehään tietenkin siellä sairaalassa, mutt Holter-nauhotin kulkee mun mukana ja oon piuhoihin kytkettynä kotona. :)

Kiitos Katarooma patistamisesta, mä laitoin Enkelin kutsuja-korun tilaukseen ja maksoinkin sen jo, joten nyt sitten vaan oottelen millon koru saapuu. Vaikka mä en mielelläni itelleni mitään osta, niin tuon kohalla tiiän ett mun kuulu hankkia se itelle koska se on jääny pyörimään mun mieleen niin pitkäksi aikaa ja usein oon nettisivuilla käyny sitä kattomassa ja lukemassa enkelikoruista, enkelikorteista ja arkkienkelijutuista. Niissä on jotain kiehtovaa. Mä niin kovasti haluaisin uskoa mulla olevan suojelusenkelin...

Viime yön nukuin (rauhottavien voimalla), ja unet oli taas mitä ihmeellisempiä! Mulla oli sapelimainen miekka ja morsiuspuku päällä kävelin ympäriinsä vanhassa kartanossa. Siellä oli kaikkia pahoja tyyppejä joista mun piti selvitä päästäkseni ulos. Niitä mä sitten viiltelin ja palottelin. Outoa unessa oli se, ett siellä oli seinät täynnä peilejä ja niistä kävin vähän väliä peilailemassa itteeni ja korjailin meikkiäni ja kampausta. Sitten taas jatkoin teurastusta tyynen rauhallisena. Unessa ei ollu paniikkia tai ahistusta, olin tunteeton ja tyyni. Uni loppu siihen, ett kun olin tappanu kaikki "pahikset" niin annoin sapelin sille osaselleni josta kerroin yhessä postauksessa, sille pahalle tytölle joka nauraa ja pyytää mua mukaansa. Yhdellä silpasulla se sivalsi  mun pään poikki ja oma pääni vieri mun jalkojen juureen. Sitten yhdessä kaikkien osasieni kanssa seisottiin käsi kädessä vierekkäin (mä ilman päätä) ja katseltiin tuota veristä päätä hiljaisina. Joku sano sitten, ett "Se oli sitte siinä..." Siihen  mä heräsin ja voin kyllä sanoa ett mieli oli aika hiivatin sekasin! Meni kauan ett sain itteni rauhoteltua ja nauttimaan aamukahvista. Toivottavasti tuuleva yö olis ees vähän parempi. Vaikka tuo uni ei sinänsä ollu mikään kunnon painajainen, niin kuitenkin joku siinä jäi mua vaivaamaan.

Huomenna on terapia. :/ Toisaalta hyvä juttu, mutt jotenki tuntuu etten mä nyt jaksas jutella yhtään mistään. Mutt tiiän mun tarvivan sitä, etenki nyt kun mieli on ollu välillä niin helkutin huono ja pelot on meinannu viiä mut mukanaan. Täytyy kertoa terapeutille myös tuosta uudesta osasestani jonka oon löytäny. Nythän "perheeseeni" kuuluu Ninni, Irvikissa ja tuo "Paha". Kumpa mä löytäisin sille jonkun nimen, en halua sen olevan joku nimetön "Paha". Mun on helpompi käsitellä sitä ja osasia muutenkin kun oon saanu niille hahmot ja nimet.

Mä oon parin viime päivän aikana alkanu miettiin, ett mitä kaikkea haluaisin vielä kokeilla, tehä ja missä käydä. Pelkään, ett jos kuolisin ilman omaa tahtoa niin mulla jää kokematta vielä jotain sellasta mitä oisin halunnu kokea. Nyt oon sitten alkanu miettiin mitä kaikkea en oo tehny. Haluaisin kaiken varalta nauttia, kokea ja tuntea asioita...