Yhteenveto psykiatrisesta diagnostiikasta osa 1

Pohtiessani syitä kantaa sairas-diagnoosia harteilla kaivoin kirjallista dokumettia itestäni ja siitä miksi mä oon sairas. Tämä on kirjoitettu kesällä 2013. Eli,  

Yhteenveto psykiatrisesta diagnostiikasta: 

Ajankohtaisesti potilaan oireet täyttävät seuraavat diagnostiset kriteerit: F43.1 traumaperäinen stressihäiriö ja F33.9 määrittämätön toistuva masennus. Lisäksi aikaisemmin hänellä on ollut F50.9 määrittämätön syömishäiriö. Persoonalisuuspiirteiden osalta esiin tulee vaativia, depressiivisiä, epäluuloisia ja epävakaita persoonallisuuden piirteitä, mutta ei persoonallisuushäiriön diagnoosikriteereitä täyttävää.

Potilaalla on hyvin traumaattinen lapsuus/nuoruus. Hän on ollut koulukiusaamisen kohteena 3-6. lk ajan. 12-vuotiaana joutui seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, eikä päässyt tästä puhumaan kenellekkään. Hyväksikäyttöä jatkui noin 2 vuotta. Tapahtumaan liittyy myös hankaluudet suhteessa äitiin. Tapahtuman jälkeen traumaperäiseen stressihäiriöön sopivia oireita: tapahtuma tunkeutuu toistuvasti mieleen, erityisesti kevät ja kesä 2013 ovat olleet tämän suhteen erittäin raskaita, mieleenpalautuneet asiat aiheuttaneet hyvin voimakasta ahdistuneisuutta ja johtaneet jopa viiltelyyn. Ajoittain potilaalla tunne, kuin tuntisi tekijän olkapäänsä takana. Psyykkistä kärsimystä. Olo on ylivirittynyt, varuillaan, säpsähtelevä, pelkoa että entä jos kotona tapahtuu jotain esim. omalle pojalle. Välillä tapahtumanaikaiset tunteet valtaavat olon. Tapahtuman jälkeen potilaalla on ollut masennusoireita, ärtyneisyyttä, itsensä viiltelyä. Vaikeutta luottaa muihin ihmisiin.

Potilaalla on 4. luokasta lähtien ollut toistuvaa masentuneisuutta. Hän pahoittelee sitä, ettei kukaan puuttunut koulukiusaamiseen. Tuolloin olo oli vihainen, mietti itsensä vahingoittamista, olo surullinen ja hiljainen. Potilas kokee, että koko elämä on ollut taistelua, uusia masennusjaksoja yläasteella/lukiossa ja aikuisuudessa, viimeksi vuoden 2013 aikana masentuneisuutta. Masennuksen vaikeusastetta en pysty määrittelemään. Missään vaiheessa ei ole ollut hypomaniaa tai maniaa.

Voimakkaita ahdistuneisuuden tunteita. Tilanteita, jolloin tunne, että "en selviä", potilas vain haluaa juosta karkuun, tunne kuin olisi eläin häkissä. Erityisesti kesällä 2013 todella voimakasta ahdistuneisuutta. Pahimmillaan johti viiltelyyn. Paniikkioireita. Muutoinkin psyykkinen vointi tuosta romahtanut. Paniikkioireina sydämen tykyttelyä, pyörtymisen tunnetta, käsien hikoilua, sekoamisen pelkoa, kohtauksia useita kertoja viikossa. Koska nämä ilmenivät akuutin kriisin, masennuksen ja traumamuistojen aktivoitumisen aikoihin, ei erillistä paniikkihäiriön diagnoosia aseteta.

Ei pakkoajatuksia, mutta pakko-oireilutyyppistä tarkistelua: iltaisin potilas tarkistelee poikansa huonetta, ulko-ovia, ikkunoita, muutaman kerran joutuu sängystä ylös nousemaan joka ilta. Ahdistus kasvaisi jos asioita jäisi tarkistamatta. Cipralexin myötä tarkistelupakko hieman lievittynyt. Koska kohtalaisen lievää oireilua, liittyen muuhunkin psyykkiseen pahoinvointiin, ei aseteta pakko-oireisen häiriön diagnoosia.

Alkoholinkäyttö potilaalla maltillista, koskaan alkoholi ei ole ongelmia aiheuttanut. Muita päihteitä ei käytä.

Ei mitään psykoottisuuteen viittaavaa, ei ääniharhoja, ei näköharhoja, ei sekavuuksia.

7-8 vuotta sitten syömishäiriöongelmaa jonka vuoksi hoito mielenterveystoimistossa. Potilas kertoo, että oksensi ja käytti Levolacia päivittäin. Nämä sen vuoksi, että halusi kaiken pois joka muistuttaa että on nainen, halusi olla laiha. Ylenmääräistä lenkkeilyä ja jumppaa päivittäin. Potilaalla tuolloin myös ajatus, että olisi lihava ja näyttää rumalta ja sen vuoksi pahoja asioita hänelle tapahtuu. Ei koe ansaitsevansa ruokaa. Kokee ahmivansa jos syö yhden ruisleipäsiivun ja 2 dl vadelmakeittoa päivässä. Nykyisin potilaalla ei ole syömisen häiriötä tai ylenmääräistä liikuntaa.