Teippi suun eteen ja äkkiä!

En tiiä mistä alotan... mutt mä voisin kirjotella hieman omasta kehonkuvasta ja suhteestani ruokaan. Jos sulle on jääny epäselväksi niin mullahan on ollut tässä jonkun aikaa treenausprojekti menossa ja tavotteena olis päästä hyvään kuntoon. Ja kun oon itteäni kohtaan ankara muutenkin, niin sitt vielä tämmösen asian kans mä sitä vasta oonki! Mä haluan kuntoilla päivittäin ja syön terveellisesti, treenit on kohtalaisen rankkoja sillä en halua vain pikkusen hipsutella kyykky-askel-hyppy-juttuja. Haluan kaiken tehon irti,eli vaadin siinäkin asiassa iteltäni paljon. Ruokavaliosta pidän tiukasti kii. Jos satun repsahtaan johonkin kiellettyyn, niin ittensä haukkuminen alkaa välittömästi ja itseinho alkaa ilmestyyn takas. Tunnen itteni heti uskomattomaksi luuseriksi, saatanan vastenmieliseksi ja ett aiemmat treenit on menny ihan hukkaan jos suuhun laitoin jotain herkkua, esim. paahdettuja pähkinöitä jotka on mun suurta herkkua! Syytän itteeni epäonnistujaksi ja saamattomaksi paskaksi.

Tälläkin hetkellä mä kamppailen syömisen kans, osaksi siksikin ett yhen mun lääkkeen yks haittavaikutuksista on ruokahalun ja makeanhimon kasvaminen ja se kyllä tuntuu! Päivät menee ihan hyvin ja pystyn vastustaan kiusauksia lähes aina, noh, oikeastaan aina. Mutt iltaisin...voi kamala!! Ja lauantait kun on meillä herkkupäiviä, kuten tänäänkin niin oon saanu taistella itteni kans helvetisti vaikka en oo ennen ollut mitenkään karkkien tai herkkujen perään. On raastavaa pysyä tiukkana ruokavalion suhteen ja kamppailla haittavaikutuksia vastaan. Tuntuu ihan samalta kun nikotiinin tuskissa silloin ku viel poltin.

Hankalaa kirjottaa ku ajatus ei oo yhtään selkee ja vituttaa, hermostuttaa.

Mä pidän itteäni aika isona kaverina, harteikaskin vielä. Kun katon peiliin niin näen epämääräsen kasan lihaa, kasa jotain mössöä. Ällöttävää.