I need your time!!!

Eilisilta meni tapellessa. Yritettiin puhua musta ja siitä miten beijb vois auttaa mua etenkin sillon ku mulla on paha olla. Mä yritin selittää etten mä tiiä mitä se vois sanoo tai tehä ja ett jos mulla ois keinot parantua tai lievittä oireilua niin mä kyllä tekisin niin ja kertoisin! Mutt ku mä en tiiä! Sitt harmittaa kuulla vain ja ainoastaan kuin toinen turhautuu ku ei tiiä miten vois mua auttaa, sillä se saa mut ja tän tilanteen näyttämään toivottomalta! Helvetti jos mä tietäisin miten mun olo paranee niin perkele mä sen kertosin!! Huusin ett mä tarvin sun aikaa, sun huomiota ja sun tukea, en muuta! Mä haluaisin tuntee olevani tärkeä!! Mutt sitt beijb taas suuttu sanoen ett "jaa määkö en oo sua ikinä mitenkään huomioinu, yritän halaillakki monesti". Mä taas sitt yritin selittää etten mä kestä ett muhun kosketaan jos ahistus ja itseinho on päällä, en kestä ett mua halataan sillon ku pelko on vallannu mut, se kuristaa mua! Siitä beijb suuttu. Sitt mä otin yölääkkeet ja painuin sänkyyn. Yö meni veristen painajaisten kanssa.

                                    
Aamulla oli aikanen herätys traumaterapiaan. Mieli oli sekasin mutt aamu lähti kuitenki ihan hyvin käyntiin, nautin aamukahveista ja käytin koirat lenkillä ja poika kouluun. Terapiakäynti oli ihana ja mulla oli sen jälkeen hyvä ja lämmin olo. Tehtiin vakauttamisharjotus ja läsnäoloharjotus ja juteltiin hieman lisää...Kerron myöhemmin enemmän.

Sain vähän alotettua puhumista ja kerrottua beijbelle terapiakäynnistä kun siihen löyty aikaa pojan ollessa treeneissä. Tuntu ett "linjat oli avautunu" ja oltiin samalla aaltopituudella kunnes tultiin kotiin. Mä hölmö menin luulemaan ett oltas jatkettu juttelua, mutt ei. Beijb olis halunnu ihan muuten vaan lähtä kattoon miten lattialaminaatti asennetaan mun veljen luo! Siis voi vittu...Beijb ihmetteli miks suutahin, mutt sanoin ett ihan ku sun pitäs päästä karkuun heti ku mä alan puhuun ja ett luulin ett oltas vietetty aikaa yhessä. Beijb sano ett "jos mä ihan äkkiä kipasen niin hieron illemmalla vaik sun hartioita". Alko ärsyttään...mutt ei se sitt sinne menny. Mä olin kuitenki jo sulkenu suuni ja ottanu askeleen kauemmas. Kunnes...mun veli soitti ett käviskö beijb sille kaupassa hakeen olutta, eli kaljakuskiksi. Ihmettelin ett eikö ne ny osaa ite juotaviaan hankkia, mutt beijb sano ett jos se veis sille meijän varastosta jotka häistä jäi yli, ett voitas niillä rahoilla sitt käyä huomenna vaikka kahvilla! Voi aargh, niinkö meijän talous ois riippuvainen yhistä kaljarahoista. Mä vaan haluan aikaa, en rahaa!

Sitt siitä sytty riita. Beijb huusi "voisitko jumalauta dissata mua enää yhtään enempää", sitt keskisormi pystyyn ja HAISTA VITTU. Sen teen, tänks. Sitt se lähti.

Ja nyt on sitt niin uskomattoman hyvä olo! Tykkään itestäni niin paljon! Miks kaikki on näin vaikeeta? Mä tiiän olevani hankala, mutt onko mun lähellä noin paha olla..? Niin kai se sitt on. Tiiän senki ett vaadin paljon, mutt nyt ei oo ollu kysymys muusta ku ajasta, halusin toisen aikaa ihan oikiasti ilman ett se äkkiä piipahtaa välillä jossain tai on facessa. Halusin ett ois hetken ollu ihan kokonaan mun. Mä oon paha tyttö...paha...

Mä kai oon ny jotenki herkillä, tunteet pinnassa tai jotain. Emmä tiiä. Mutt emmä pärjää yksin. En nyt.