Mä oon...elänyt.

Tämä päivä on antanu taas paljon oivalluksia ja mietittävää. Kahvitellessa kaverini kanssa puhuttiin viime aikojen kuulumisia, sillä ei vähään aikaan oltu nähty. Puhuttiin peloista, siitä kaikesta millaista on elää kun pelkää jotain. Millasta on kun pelätä heittäytymistä ja elämistä hetkessä. Huomasin (ja sanoin sen ääneenkin) tehneeni asioita joita aiemmin olin jättäny tekemättä ihan vain sen vuoksi koska en uskaltanut ja ett nyt tein ne yksin. Esimerkiksi nyrkkeily; olin vuosia ja vuosia ittekseni miettiny kuinka mukavaa se vois olla ja haluaisin kokeilla, mutt en uskaltanu mennä yksin mihinkään enkä tuntenu ketään joka lajin parissa puuhailis. Ja kappas, niin mä menin mukaan toimintaan IHAN YKSIN kun tilaisuus tuli! Vaikka tuokin on erittäin pieni juttu, niin se on mulle paljon ja vaatii multa rohkeutta mennä hallille vaikka tuntee häpeää itsestä ja elämänhalu on välillä kadoksissa. Ja mä oon myös alkanu kirjottaan tätä blogia jota olin miettiny myös tosi kauan ja oon aina rakastanu kirjottamista. Mä oon juossu sateessa, kävelly myrskyssä, oon kiipeilly seinillä, tanssinu salissa, nyrkkeilly hallilla, zumbaillu kotona, tutustunu ihmisiin, nauranu, itkeny, rakastanu, vihannu. Oon myös pelänny, mutt kaikkea pelko ei oo kyenny multa viemään. Oon elänyt. Kaverini sanat sai mut oikiasti tajuamaan kuinka paljon oon menny eteenpäin ja kuinka suuria muutoksia oon tehny. Miks mä en kykene näkemään niitä asioita sillon ku oon hukassa ja harhamieli on liikkeellä..?

Ai niin, lauantaina olis lähtö laivalle!! :D Reissuun lähtee beijb ja poika, sekä kaima. Tylsä ja vakava reissu siis tiedossa! Ollaan lähössä "päivä Tukholmassa"-risteilylle ja tarkotus on nauttia olosta, shoppailla ja viettää aikaa ihanassa seurassa. Haluan päästä hetkeksi kaikesta pois ja unohtaa ongelmani, ladata akkuja ja ELÄÄ. :)