Kusipää-päivä.

Pari yötä on menny taas huonompien unien kanssa ja tänään aamulla herätessä mieli on ahistava. En olis halunnu olla. Olin vaan ihan hiljaa ja kömysin olkkariin sohvan kulmaan. Mietin ittekseni ett miks tällasia päiviä pitää olla ja onko reilua laittaa joillekkin ihmisille huonoja päiviä tosi paljon ja toiset pääsee leikiten läpi kaikesta ja elämä todellakin on ruusuilla tanssimista?! Oon vihanen. Ja onko reilua ett sua kehotetaan menemään hoitoon, jatkaa taistelua ja kamppailla, muuttaa ajatuksias ja parantua vaikka voimia siihhen ei enää olis? Mikä oikeus kenelläkään on pyytää yhtään mitään sillon ku ne ei ite joudu kohtaamaan samoja asioita ja tuntea samoja tunteita? Ja jos sä et jaksa niin oot pelkuri ja luovuttaja. Mun mielestä se menee pikkusen väärin. Tai sitt jos toinen on masentunu niin sen käsketään piristyä tai kun on väsynyt ja voimaton, niin kuvitellaan päiväunien parantavan tilannetta. Voi juma, väärin taas.
                              

Mulla on tänään huonompi päivä, kiukuttaa. Kirjotuksesta huolimatta en oo itsetuhonen, mua vaan ärsyttää. Mä oon kai niin helvetin kyllästyny ja tympääntyny itteeni ja tähän mun mieleen. Tuntuu etten mä osaa olla oikein täällä maailmassa koska koen lähes kaikki niin vaikeana ja ärsyttävänä. Tai ehkä mä oon enemmänki tympääntyny tähän maailmaan jossa mun on vaikee olla! Maailma tekee mun elämästä vaikeeta, en mä. Jos mä väsyn, niin mä saan väsyä eikä mun oo pakko jaksaa mennä eteenpäin, mä saan levähtää! Jos mä haluan tehä jotein, niin mä saan tehä niin koska se tekee mulle niin pirun hyvän olon huolimatta siitä mitä mieltä maailma tai "paremmat ihmiset" on siitä mieltä!

Tänään on siis kusipää-päivä. Mun ei oo tarkotus loukata yhtään ketään, ei sinnepäinkään! Pointtini kai on, ett mä haluan olla just tämmönen enkä yhtään "sairaampi" tai heikompi ku muutkaan, enkä mä halua tulla kohelluksi silkkihansikkain. Enkä mä tarvi turvamiehiä ympärille, sillä jos joku lyö, mä lyön takas ja saatanan lujaa. Mä en tarvi pelastajia, mun jalat kantaa ja osaan kävellä ittekkin.

 Mä haluan olla mä ilman mitään lisämainintoja.