Viime postauksen jälkeen ajattelin pitkästä aikaa nautiskella lasillisen viiniä (kuulostaapa fiksulta) ja sen tein. Kunnes otin toisen lasillisen ja sitt vielä kolmannenki ja... eli toisinsanoen join itteni mukavaksi ja viihdyttäväksi! :D tunnelma alko kohoaan ja heittäydyin romanttiseksi sytytellen olkkariin lukemattomia kynttilöitä. Oli kyllä sievää ja lämmintä, eikä se maailmakaan hetkeen tuntunu ihan niin kamalalta paikalta. Aamulla tunsin kyllä juoneeni, hyi kamala! Mutt ei auttanu itkee vaan painuin keittiöön leipomispuuhiin isänpäivän kunniaksi. Muistin eräänä iltana isäni kauan sitten puhuneen omatekosesta omenakääretortusta ja ett se on kaikkein parhainta, joten sitähän sitä piti sitt alkaa tekemään ja viiä tuomisiksi isänpäiväkahville. Ja yllättävän hyvää siitä tuli ja isäkin tykkäs! :)
Huomenna täytyy lähtä vierailemaan kaikkien rakastamassa paikassa nimeltä KELA jotta hakemus kuntoutuspsykoterapiaa varten saahaan vihdoin ja viimein käsiteltyä kun terapeutti on löytyny. Siinä toimistossa vierailu saa mut aina hermostumaan! Se on jotenkin niin tuskanen paikka; kaikki totisina huokaillen istuvat penkeissään ja säpsähtävät summerin kovaa ääntä joka ilmottaa vuoronumeron vaihtumisen ja kun huomaavat ettei vieläkään osunut omalle kohalle he painaa päänsä takaisin alaspäin leuka rintaan.Siellä ei puhuta, hiljaa vain kuiskataan sana tai pari. Kauhujen talo!
Huoh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3