Kiukun takaa.

Oon tunnustellu itteeni (ohhoh miltä sain sen kuulostaan) ja ajatuksiani ja yritin ettiä syytä tälle aikaajoin ilmestyvälle kiukulle ja mielialan muutoksille. Ja mieleen tuli yks syy joka varmasti vaikuttaa tunteisiin on...joulu.

 Kuten oon aiemmassa postauksessa kertonu niin mä rakastan joulua ja se on mulle tosi tärkee juhla. Joulu on mulle rauhaa, rakkautta, lämpöä, yhessäoloa. Joulussa on myös pimeämpi puoli; se tuo mieleen monet itkut ja karkumatkat, veriset huulipielet ja mustelmaiset sisäreidet, kaatuneet kaljapullot ja avonaisena paukkuvat autotallin ovet. Se myös palauttaa mieleen veljeni tekemän kysymyksen 15 vuoden takaa " ....., miks äiti aina pilaa meijän joulun".

Haluan aina valmistella joulua ja ootan sitä innolla, kunnes se alkaa...hässäkkä. Joka paikassa pitäisi käydä, olemmeko kotona vai Tampereella, kenen luona ja miksi, ja kuka loukkaantuu mistä ja kenen vuoro olisi olla jossain ja kuka tekee mitä!!! Miks jokainen ei vois olla siellä missä lystää? Onneks oon tämän joulun töissä, aattona aamuvuorossa ja 25. päivä vasta iltaan meno, mutt se on "hyvä syy" olla kotona. Mutt mua on alkanu ketuttaan se, ett kaikki olettaa ja pitää ittestään selvyytenä sitä, ett tietenkin meillä on aikaa ja RAHAA matkustella ympäriinsä ja ostaa lahjoja kaikille ja jouluruokia itelle ja muille.Tää kuulostaa varmaan tosi ilkeeltä, se ei kuitenkaan oo tarkotus. Mä vaan haluaisin olla rauhassa kaikelta kiireeltä ja hässäkältä. Haluan rauhottua ja nauttia olosta, viettää se mulle tärkeiden ihmisten kans.

Oon ajatellu tekeväni joulukortit tänä jouluna ite, mutt sitt törmäsin ongelmaan...kenelle voin niitä antaa? Tampereella käydessä mut laitetaan sivuun kun beijb siskoineen ja veljineen käyvät mummolassa, mä en oo sinne tervetullu koska oon lesbo enkä siis heidän lapsenlapsensa mies. Mua ei oo heille olemassa. Mä yritän ymmärtää ett vanhojen ihmisten voi olla todella vaikea suvaita homoja, mutt jotenki se aina vaan repii sisältä kun kaikki muut lähtee ja mä jään pojan kans yksin vieraaseen kaupunkiin odotteleen, etenkin ku mä tykkään vanhuksista tosi paljon enkä mä oo paha ihminen. Ja yleensä beijb vaan sivuuttaa asian jotenki, tyyliin "no me äkkiä vaan kipastaan siellä...". Oon sen asian suhteen niin yksin! Nyt siis mietin, ett beijb on aina lähettänyt joulukortin muorille ja vaarille, mutt voinko mä tehä heidän kortin vai pitäskö niille ostaa kaupasta kortti, pitäiskö ne mun tekemää korttia saastana? Toisaalta, haluanko mä valmistaa ite joulutervehdystä ihmisille joille mua ei oo? Mutt sithän mä alennun yhtä alas kun vastaan vihaan vihalla. Tämmösinä aikoina ku oon ihan hukassa ja etin itteäni ja omaa paikkaa niin en jaksa nyt mitään hyljeksintää tai yksinjäämistä. En halua tulla loukatuksi, en halua ett muhun sattuu.

Tuollasia kaikkia juttuja mielessä pyörii. Haluaisin olla ilonen ja hyvillä mielin oottaa joulua, mutt iloa aina varjostaa pelko tulevasta.