Niin paljon olis asiaa mielen päällä mutt hankalaa saaha ne tulemaan ulos. Tai en tiiä mistä alotan, pää on niin täynnä kaikkea ja harhamieli huutelee syytöksiään! Väillä mun on hankala erottaa mikä on totta ja mikä on harhamielen omaa kuvitelmaa ja sairauden mukana tuomaa sumua. Yksi terapeuteista kerto kerran, ett kun mieli ottaa askeleita paranemisen tai muutoksen suuntaan, niin tuo "sairas puoli" mielessä alkaa vastustamaan muutosta ja silloin se pyrkii tekemään kaikkensa jotta saisi mielen pidettyä omassa hallinnassaan. Niin hölmöltä kun se kuulostaakin, niin sairaus ei halua tulla parannetuksi, sillä silloin romuttuu kaikki sen kehittämät suojamuurit ja käyttäytymistavat joiden kanssa on elänyt ja selvinnyt. Jotenkin noin se meni ja omalta kohalta voin sanoa sen pitävän paikkaansa helkutin hyvin! Just kun luulee ottaneen askeleita eteenpäin niin toiselta puolelta alkaa jo maa sortuun. Eilen illalla kävi juuri niin.
Olin koko illan omissa mietteissäni ja muistelin lapsuutta, äitini osuutta ongelmiini sekä vanhemmuutta yleisesti. Samalla olin ilonen niistä pienistä oivalluksista joita oon tehny ja kai olin täysin uppoutunu haavemaailmaan, sillä kun beijb ja poika tuli illalla kotiin kaikki mureni pieniksi palasiksi. Mielessäni olin sukeltanu todella syvälle kuvitelmiin ja nautin siitä tunteesta kun en ollu täällä. Palasin rytinällä todellisuuteen kun en ollutkaan kotona yksin. Ilmeisesti ei oo hyvä mennä noin sisälle omaan mieleensä. :/ En loppuiltana saanu oikeen mistään kii, olin vaan ja vähitellen kiukku alko ilmestyä. Olin vihanen, kaikesta. Etenkin siitä kun tunsin olevani sekaisin kaikkien ajatusten kanssa. Nukkumaan mennessä olin loukkaantunu ja ärsyyntyny beijbelle...en tiiä mistä. Kai mä oisin taas kaivannu jotain jota en osannu ilmasta. Se on yks hankalimmista tunteista tajuta ett tarvii toista mutt ei osaa näyttää sitä, ei ees tökkästä toista jotta sais sen huomaamaan sut!! Vituttaa! Sain sitt beijben suuttumaan ja keräsin peiton ja tyynyn syliin ja hipsin olkkariin sohvalle. Harhamieli huutaa "saatan paska...luulitko sä oikeesti olevas jotain...vittu mikä ääliö...paska paska...paha!" Mä en voi jäädä makuuhuoneeseen sillon jos on paha olla. Se on kielletty alue jossa tukehtuu.
Olohuoneessa mun on helpompi hengittää ja rauhotuin aika nopeesti. Oikeastaan mun oli aika hyvä olla vaikkakin tuntu pahalta nukkua eri huoneessa toisesta puoliskosta. Käperryin peiton sisään ja alotin lukemaan kirjaa mutt pian havahuin siihen ett silmät oli menny kii. Laitoin kirjan pois, sammutin valon ja aloin nukkumaan. En nähny mitään unta, en verisiä unia enkä painajaisia, en mitään. En ees heränny vaan nukuin aamuun asti. Siis ohhoh, mä todella nukuin!! Kumpa saisin tehtyä makuuhuoneesta yhtä turvallisen ja rauhallisen paikan...
Tänään on luvassa kahvittelua kaverin kans, onneksi. En haluais viettää koko päivää yksin. Pelkään ett vajoaisin taas liian syvälle. Beijb on iltavuorossa ja poika menee koulusta kaverinsa luo jatkamaan yhteistä videoprojektiaan joten siks täyty keksiä jotain. Kaveri otti eilen yhteyksiä ja sovittiin ett kahviteltas tänään. Mukava juttu. :) Ja illalla nyrkkeileen!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kun luit ja kuljit hetken kanssani. Arvostan jos jaat myös sanan tai toisenkin <3