Fiilistellään beijbet!

Tänään seistessä bussipysäkillä ja kuunnellessa musiikkia mä aloin miettiin, ett mitkä asiat mua inspiroi, mikä antaa voimia paskana hetkenä tai minkä kans voi fiilistellä kun on elämänsä huipulla. Tajusin kuinka paljon mä rakastan musiikkia! Kuuntelen musiikkia treenatessa, ulkoillessa, maalatessa, tiskatessa/siivotessa, usein kirjottaessa, millon vaan. Rakastan biisejä joissa on sanomaa, ihan oikiasti joku tarkotus eikä vaan "heiluta sun persettä ja näytä tissit, sheikkaa ja vatkaa kaikki mallit ja missit". Huomasin, ett on yks tyyppi jonka musiikki on merkannu helkutin paljon etenkin sillon ku ei oo menny hyvin, tältä tyypiltä löytyy biisi joka tilanteeseen ja usein on tuntunu ett hittolainen, toihan on vieraillu mun mielessä. :) Tänään ootellessa bussia kuuntelin seuraavaa biisiä joka kiteyttää aikas osuvasti tän hetkisen tunteen ja elämänvaiheen. Fiilistelin ittekseni ihan täysillä siinä pysäkillä seistessä, laitoin vanttuut tiukemmin käteen, korjasin huivia kaulassa ja hymyilin sisällä päin. <3

Sitt treffasin kaverin kaupungilla ja nauruahan siltä reissulta ei puuttunu. En muista millon vaatteiden kattelu olis ollu yhtä hauskaa ja uskoakseni myyjä saatto luoda meihin päin tiukempaa ilmettä! :D Voi taivas sentään, jos joku kehtaa vielä väittää ett shoppailu on tylsää niin voin lainata tuota mun kaveria ostoskaiffariksi! Syömässä käytiin myös tottakai ja mukaan tarttu Kana teriyaki-salaatti tuplalihalla ja kastikkeena Hot louisiana. Uih, oli niiiiiin hyvää! Kaupunki oli alkanu jo aika mukavasti virittäytymään joulutunnelmaan. Kirjakaupassa käydessä oli viel ihana ylläri kun siellä oli kahvitarjoilu, sillä mä rakastan kahvia!! Siellä me pyörittiin ympäri kaupunkia ja naurun sekaisin tuntein kaistatettiin paskat koko maailmalle. :)

Tää päivä on ollu siis jo toinen hyvä päivä. Suuri kiitos niistä kuuluu varmasti kahelle aivan ihanalle ihmiselle jotka houkuttelivat mut pois omasta "mustasta sumusta". Oon saanu huomata mikä merkitys ystävillä voi olla. Vaikkakin mä edelleen pelkään ystävystyä ja luottaa, niin jotenki musta tuntuu ett nämä kaks ei koskaan kääntäis takkia tai puukottas selkään. Se on multa helkutin suuri oivallus ja iso askel ja oon tehny paljon töitä en eteen. Nyt kuitenki tuntuu saakutin hyvälle, jopa niin hyvälle ett laitoin taas olkkarin täyteen kynttilöitä ja takapihalle monet lyhdyt palamaan. Nyt on hyvä jatkaa tunnelmointia. Kiitos Katarooma ja Kaima.

Suuri muutos mun mielessä on kai sekin, ett mä ostin joulukorttiaskarteluita! En muista millon oisin viimeksi tehny niin. :/ Se tosiaan on mulle hiivatin iso asia jos ajattelee mun vointia taaksepäin ja nyt haluan ite tehä joulukortit, askarrella ja värkkäillä oikeen kunnolla joita sitten lähetellä. Nyt tätä kirjottaessa tajusin etten mä oo ees piirtäny pitkiin aikoihin, TOSI PITKIIN aikoihin. Ennen mulla oli kynä ja paperi aina lähettyvillä. Miks sekin on jääny pois..?