Oikeus lapsuuteen.

Tänään on Lasten oikeuksien päivä. Tärkeä päivä, liputetaan sille! Mietin vain, että mitähän se mahtaa tarkottaa arjessa ja miten näkyy käytännössä? Kuinka moni lapsi tänäänkin joutuu pelkäämään ja itkun sekaisin mielin painaa päänsä tyynyyn veren maku suussa ja toivoa nukahtavansa pian? Kuinka moni lapsi joutuu viettämään aikaa yksin kun vanhemmat on liian kiireisiä olemaan hänen kanssaan ja omia kavereita ei oo, ehkä hän on myös koulukiusattu? Kuinka monelta lapselta revitään tänään housut alas ja annetaan remmistä tai jotain vielä kipeämpää, hänet revitään ja liataan? Kuinka moni lapsi joutuu tuntemaan yksinäisyyttä, surua, kipua, avuttomuutta ja selviämään yksin? Kuinka moni lapsi joutuu tänään jättämään kotinsa sillä se ei ollutkaan turvallisin paikka? Kuinka moni lapsi joutuu valehtelemaan ja peittelemään vanhempiensa jälkiä, salaamaan tapahtuneita asioita? Kuinka monelta lapselta riistetään hänen oikeus lapsuuteen?

Míksi kaikille lapsille ei kyetä turvaamaan rakastavaa ja lämmintä kotia ilman tuskaa? Missä menee vikaan? Oon niin vihanen ja haluaisin jotenkin muuttaa tätä kaikkea niin ettei kukaan lapsi joutuisi hyppäämään aikuisten maailmaan liian pian, liian aikasin. Miksi jotkut aikuiset näkevät itellään olevan niin suuren vallan ett heillä on oikeus rikkoa lapsi tuhansiksi paloiksi, liata ja satuttaa? Miksi kukaan ei auta heitä? Miksi ongelmaa ei kyetä näkemään?

Ite tulin äidiksi nuorena. Mulla ei ollu ammattia ja olin juuri alottanu opiskelun. Lähtökohat vanhemmuuteen ei ollu hääppöset ja kuten mulle raskauden paljastuttua sanottiin "ajatteleppa mitä oot tekemässä, pilaat lapsen elämän ku sulla ei oo tarjota sille mitään". Kukaan ei kuitenkaan nähnyt sitä ett olin hoitanut äitin tehtävää jo piiiiitkän aikaa, minusta oltiin tehty nainen joa kauan sitten, joten miten en osaisi olla äiti myös omalle lapselleni?! Rikkauksia mulla ei ollu, ei paljon mitään. Tiesin pärjääväni sillä aikaa ja rakkautta mulla on ja myös halua olla parempi vanhempi mitä itelläni on ollut. En varmasti oo aina ollut se paras äiti, mutt sen tiedän ett taistelen poikani puolesta viimeiseen hengenvetoon saakka. Taistelisin jokaisen lapsen puolesta.

Mä en saanut olla lapsi. En saanut rauhassa kasvaa enkä turvallisesti kokeilla rajojani. Oon maksanu kropallani suuria velkoja, se viimenenkin arvokkuus ja viattomuus on viety. En tuu koskaan saamaan oikeutta itelleni enkä tuu kokemaan itteäni puhtaaksi. Haavat on liian syvällä.

                               

En kykene suuriin tekoihin, mutt haluan antaa pojalleni sen mitä ite en ole saanut. Sen aion tehä, sen teen.