Turvakeinojen turvin.

Tänään on yks vapaapäivä. Ja se menee YLLÄTYS YLLÄTYS siivotessa! Harmittaa niin perkeleesti kuluttaa ainoa "oma päivä" siivoamiseen ja kodin laittamiseen järjestykseen, mutt mun on pakko tehä niin. Mä en voi enkä osaa olla ellei koti oo järjestyksessä. Se on mun tehtävä ja mä en halua olla laiska. Huomaan ajattelun juontuvan jostain kaukaa lapsuudesta... Beijb lähti töihin iltavuoroon ja ennen lähtöään kehotti mua kattoon vaikka joku kiva leffa, mutt sanoin etten mä voi koska on siivotava. Muistutin ett mun on helpompi pysyä kasassa jos koti on siisti, asiat on silloin selkeempiä ja mulla on turvalisempi tunne siitä ettei mikään pääse uhkaamaan kaaoksen takaa. Hölmöä, mä tiedän. Mun omahoitaja on sanonu, ett siivoaminen on selkeästi mun turvakeino ja oon siitä riippuvainen, mutta koska se vois ihan hyvin olla edelleen itseni vahingoittaminen tai tuhoaminen, niin hän on iloinen siitä ett mä tartun siivousvälineisiin. Asiat vois siis olla huonomminkin ja eihän puhdas koti ole missään nimessä väärin. Ja kai mä tunnen itteni silloin vähän paremmaksi...emmä tiiä. Mutt rentoutumiseen oon oikeutettu vasta sitten kun oon tehny töitä sen eteen. Ensin työ sitten huvi.

Mua yks eniten ahistavista asioista on se, ett 3.-5. päivä meidän kotiin tulee joitain työmiehiä tekeen jotain ilmastointikanava-tarkastusta tai jotain... ja kappas jos ne tulee meille just tänään ku on kotona. Siis tokihan mä voisin olla jossain muualla, mutt ku en voi koska pitää siivota! Eli tää on umpikuja, ihan ku olisin ansassa. Toisaalta...ei kai ne pahoja miehiä voi olla ja nehän käy jokaisessa asunnossa. Ja onhan mulla koirat turvana, etenkin tuo mun oma isompi koira jonka hankin vaan ja ainoastaan itelleni turvaksi vuosi sitten. Sekin koira on mun "turvakeino", se on mun oma, sitä ei kukaan voi viiä multa pois. :/  Eilen kun oltiin koirapuistossa niin "Mömpelö" pääsi livahtaan portin ovien välistä karkuun yhden pikkukoiran perään kun jollain naisella jäi portti auki. Mä en huutanu koiran perään, mä en ees säikähtäny sillä jotenkin tiesin sen tulevan takas. Ja tulihan se, melkein heti ennen ku olin ite ees päässy puiston porteista ulkopuolelle. "Mömpelö" kävi vaan sanomassa heipat koirakaverille, sitt se tuli viereen istuskeleen kaikessa rauhassa. :) Se tuntu hyvältä, sillä aloin heti ajatteleen ett jos mä olisin kohellu koiraani huonosti tai ollu huono emäntä, nin ei se helpolla olis takasin tullu vaan vapaus olis voittanu.

Tämän viikon aikana tapahtuu paljon...pitäs tavata omahoitaja pitkästä aikaa sillä se oli taas sairaana ku olis ollu viimeks aika sen luo ja sitt pitää käydä psykoterapeutin luona arviointikäynnillä. :/ Puhelimessa se ainakin kuulosti lämpimältä ihmiseltä ja mä toivon ett meillä synkkais. En jaksa enää vonkua ja kierrellä ovia kolkutellen kysellen epätoivosesti kellä olis aikaa kuunnella.

Oon miettiny ett millokahan posti tuo mun pyytämät asiakirjat mua koskevista asioista Turvakodissa. Siitä on jo jokunen tovi kun allekirjotin anomuksen saaha dokumentit haltuuni. Mulla on niin kova halu saaha tietää mitä siellä oikiasti tapahtu, minkä perusteella ne meijät otti vastaan (eli mitä äitini oli heille kertonu) ja yrittikö joku oikiasti auttaa. Mun on saatava tietää!

Lupasin pojalleni hänen syyslomallaan ett mennään uimaan uimahalliin kunhan työvuorot antaa myöten ja nyt sitt tämän viikon lauantaina olis meno pulahtelemaan. Eka on pojan joukkueen säbäturnaus, mutt sen jälkeen on loppu päivä aikaa uida ja nauttia. Mua alko kyllä mielessä heti pyöriin ajatus vähistä vaatteista ja kuin naurettavalta (?!!?!) tuun näyttään. Siksipä eilen illalla piti treenata kotioloissa kun ei lenkille tai nyrkkeileen päässy, mutt se oli vähän epätoivonen yritys joka sitt taas laukas itsevihan oikeen kunnolla! Se meni kuitenkin yön aikana ohi, ainaki enimmiten. Tuossa aamukahvia juodessa päätin, ett kunhan oon saanu kodin laitettua mua mielyttävään kuntoon niin meen käymään kuntosalilla. Viime sali kerrasta onkin aikaa sillä nyrkkeily on vieny mut laitteiden parista pois. Tänään vois olla hyvä päivä saleilla. :)

Toivon sulle oikein hyvää päivää ja voimia <3 kiitos kun luit.