ÄLKÄÄ MENKÖ!!

Pari päivää sitten kuulin uutisen jota en olis halunnu kuulla. En halua sen vieläkään olevan totta. Mun pikkuveli lähtee vuodenvaihteessa Libanoniin rauhanturvaajaksi, keskelle sitä kauheutta mistä ihmiset harvoin palaa samanlaisina takaisin, jos palaavat. Eilen mä vasta kunnolla ymmärsin ett veli on lähdössä ja se sattu. Välittömästi sairas mieli alko huuteleen "nonnii, huomaatko...kaikki lähtee pois, kaikki jättää sut...kukaan ei jää sun luo...ei kukaan...sä jäät yksin, aivan yksin. Aina."

Mun mielessä on koko ajan pyöriny kaikki yhteiset muistot veljen kans, kaikki yösyötöt, iltasadut ja päiväkotiin tutustumiset ja koulun vanhempainillat. Muistin kuinka oon pelastanu veljeni isäpuolen hoteista sen ollessa umpikännissä, muistin kuinka oon lennelly seinille puolustaessani veljeä ja kuinka nousin joka ikinen kerta ylös periksiantamatta. Tein kaikkeni veljen eteen. Nyt hän lähtee pois. Siellä mä en voi suojella sitä. Siellä sitä vastassa on paljon pahempia ja vaarallisempia tyyppejä ja niitä on kaikkialla. Musta tuntuu niin pahalle...

Samaan aikaan mä tunnen jälleen suurta pelkoa siitä ett kohta mä ihan oikiasti oon aivan yksin, sillä taas yks ihminen lähtee pois. Yks kerrallaan kaikki lähtee tavalla tai toisella. Se tekee mut niin surulliseksi. Haluaisin huutaa kurkun käheäksi "ÄLKÄÄ MENKÖ!!" Mutt en saa tehtyä sitä, päinvastoin. Mä oon hiljaa ja mietin itsekseni ett miks kaikki mun ympäriltä menee pois joko kokonaan tai sitt vaan mahollisimman kauas musta. Miksi? Entä jos veljelle tapahtuu siellä jotain? Entä jos se tulee takaisin arkussa? Entä jos se paikka rikkoo veljeni mielen? Entä jos mä en halua päästää veljestäni irti?!!

Kyllä mä oon ylpeä veljestäni, oon aina ollu! Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka suuri sankari hän mun silmissä on ja kuinka ihailen tuollasta halua ja rohkeutta auttaa muita ihmisiä ja oman hengen uhalla suojella ja puolustaa heikompia. Mutt...se on kuitenki mun pikkuveli jonka mä oon kasvattanu, se on mun oma veli...

Kumpa ihminen ei tuntis mitään tällasia tunteita niin sitä ei sitt myöskään sattuis. Mä en halua enää pelätä menettäväni kaiken ja kaikki. Tää repii mut hajalle...helvetti!